Tuunausta

Sain nämä sukat ihmiseltä, joka ei enää kuuluu elämänpiiriini. Sukat ovat hyvin tiivistä ja paksua neulosta ja siksi erityisen lämpimät. Sukkien harmaisiin raitoihin hän oli valitettavasti valinnut huopaantuvan langan ja pesun jälkeen sukka kiristi nilkasta. Aluksi koitin auttaa tilannetta leikkaamalla lovia harmaaseen raitaan, mutta sekään ei oikein tuntunut mukavalta.

Viimein päätin tuunata uudet varret ja siten saada käyttöön muutoin hyvät sukat. Varren leikkasin poikki, koska harmata lakaa ei voinut mitenkään purkaa. Nappasin kiinni leikkauskohdan silmukoista ja tein uudet varret.

Leskenlehtibongaus 2015

Aurinkoiset päivät ovat tehneet tehtävänsä. Ensimmäiset keltapilkut näin tänään
16.3


25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Ei kiirettä

Vain 1½ vuotta ehdin omistaa Mestarikokki korttisarjan, jonka löysin kirpparilta 0,5 €:lla, ennen kuin tein siitä ensimmäisen ohjeen. 

Heti hankkimisen jälkeen kyllä tutkailin kortteja suurella mielenkiinnolla ja hihittelin vanhahtaville ilmaisuille, kuten "hakkaa tuorekurkku kuutioiksi".

Viimein tuli päivä, jolloin koitti kortiston vuoro. Valitsin "Suklaanmakuisen sokerikakun". 

Uunissa pidin kakkua 1 h 20 min, eli mulla tuo ohjeen 40 min ei riittänyt alkuunkaan.

Sitruunan kuori maistuu mun mielestä vähän liikaa. Mietinkin tulisiko liian platku, jos sen jättäisi kokonaan pois... Toinen pala, nyt kun kakku on enemmän jäähtynyt, oli vähän paremman makuinen kuin ensimmäinen pala.

Joululahja itselle

Nämä valmistuivat jouluaattona. Vähän pidempivartiset sukat itselle. 

Langat: Seitsemän veljestä yksivärinen valkoinen
Seitsemän veljestä Polkka (kirjava)

Puikot: 3  bambut
Silmukkamäärä: 40
Koko noin 38-39

Rauhaisaa joulua!

Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle,
missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.
Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.
He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian.
Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta,
avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja:
kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Lomaa pukkaa

On näemmä tämä päiviystahti hidastunut. Syynä taitaa olla Faceen liittyminen. Siellä saa tyydytettyä some tarpeensa niin ei tuu tänne enää kirjoiteltua.

Tässä kuitenkin tämän päivän työnäyte, josta sain arvosanaksi 3- (1-3).

Tehtävänä oli pukea kankailla kovapintainen mallinukke.

Huomenna vielä pienimuotoinen joulujuhla ja sit LOMA!

Maastoraitaa

Sukat on Miehelle, siksi maastoväritys. Nämä valmistui alkukesästä. Tuota kuvioo oli hauska tehdä. Kuvio tai raidoitus yleensä nopeuttaa tekemistä, koska "mä teen vielä tämän raidan..."

Langat: Seiska veikkaa

Puikot: 3,5  bambut

Silmukkamäärä: 44

Koko noin 41-42 (miehelle)

Nyt puikoilla on itselle sukat sekä joululahja.

"Stand My Ground"

Noin kahdeksan vuotta sitten olin kaaosmaisessa tilanteessa, jossa kuukausien ajan puolustin itselleni rakasta asiaa narsistin valheiden lonkeroita vastaan. Vastaavanlaisessa taistelussa en ole aikaisemmin enkä sen jälkeen ollut. Lopulta narsisti luovutti ja luikki piiloon. Niiden kuukausien aikana tämä biisi oli mun "power song". Luukutin tätä korvat soiden ja piiskasin itseni jaksamaan seuraavan otteluerän yli.

WITHIN TEMPTATION LYRICS

"Stand My Ground"

I can see
When you stay low nothing happens
Does it feel right?
Late at night
Things I thought I put behind me
Haunt my mind
I just know there's no escape
Now once it sets its eyes on you
But I won't run,
Have to stare it in the eye
[Chorus:]
Stand my ground, I won't give in
No more denying, I've got to face it
Won't close my eyes and hide the truth inside
If I don't make it, someone else will
Stand my ground
It's all around
Getting stronger, coming closer
Into my world
I can feel
That it's time for me to face it
Can I take it?
Though this might just be the ending
Of the life I held so dear
But I won't run,
There's no turning back from here
[Chorus]
All I know for sure is I'm trying
I will always stand my ground
Stand my ground, I won't give in (I won't give in)
I won't give up (I won't give up)
no more denying, I got to face it
won't close my eyes and hide the truth inside
if I don't make it, someone else will
Stand my ground, I won't give in
no more denying, I got to face it
won't close my eyes and hide the truth inside
if I don't make it, someone else will
stand my ground

Teetä

Kävimme viikko sitten koulun kanssa Helsingissä katsomassa osaavatko he siellä markkinointia.

Menomatkan tauolla ostin teen, joka maksoi 1,60€. Se oli elämäni kallein tee... siihen asti.

Perillä Helsingissä pysähdyimme tutkailukierroksen päätteksi kahvilaan ja siellä tee maksoi 2,40€. Elämäni oikeasti kallein tee!

Ennen lähtöä kävimme vielä kolmannessa ostoskeskuksessa ja siellä teen hinta oli 2,50€!! Se tee jäi sinne kahvilaan.

Ihan vaan vertailuna: koulun kahviossa tee maksaa 0,50€.

Elämä on...

Köyhällä on kärpänen kaverinaan

Tässä päivänä eräänä tein ruokaa. Seuraani liittyi huonekärpänen, joka maisteli ruuanroiskeita hellalta ja lämmitteli hellan levyjen jälkihehkussa.

Ruoka tuli sekä valmiiksi että syödyksi. Nappasin läppärin kainaloon ja hivuttauduin sohvalle ruokalevolle.

Ei kauaakaan kun kärpänen oli taas seuranani. Ei se häirinnyt vaan haki lämpöä läppärin pinnalta. Annoin sen olla. Mahtuihan siihen.

Torkahdin hetkeksi ja herättyäni kärpänen oli edelleen läppärin päällä, samalla kohtaa. Taisi torkahtaa sekin.

Välissä 27 vuotta

Kuvassa isäni vanhemmat.

Kuva otettu kesällä 1987 Jumesniemen kirkossa.

Kuva otettu kesällä 2014.

Vihellän vaan

VIHELLÄN VAAN

Trad., san. J. Alfred Tanner

Elämämme yksi puol
On siihen kyllyys, tuska, huol
Jos näille annan aatoksein oon aina toivoton
Mut maailmassa tulee nääs
Huumorin olla etupääs
Se ruikutusten runsahitten parhain lääke on

Jos harmin, huolen sattumukset on mun edessäin
Niin huumori vaatii näin
Ota vastaan ne viheltäin
...
...

Multitasking, osa 2

Reilu vuosi on kulunut 1. osasta.

Tänään moottoriliikennetien varteen oli pysähtynyt mies, jolle oli tullut pakottava tarve heittää kepillinen. Yksi käsi piteli vuotavaa poistoletkua, toisella kädellä hän selasi kännykkää ja suussa oli tupakka, jota hän tuprutteli ilman käsiä.

...just...

Taas se todistettiin

Maailman kirjoihin on näemmä kirjoitettu, että mua muistutetaan kerta vuoteen lapsenkasvoisuudestani. Edellisen kerran niin kävi kesäkuussa 2013 ja tämän vuoden muistutus oli ohjelmoitu tälle päivälle. 

Koulussa olen alusta pitäen kertonut luokkakavereille oikean ikäni (vaikka mua muuhun yllytettiin). Kaikki opettajat eivät kuitenkaan ole olleet läsnä näissä esittelyissä ja tänään kun kohtasimme uuden opettajan luuli hän mun olevan vähän päälle parikymppinen. Hän kävi tunnilla juttelemassa jokaiselle erikseen ja mun kohdalla hän aloitti: "Sä et varmaan oo tullu ihan suoraan yläkoulusta." Juu, en ole :) Opettaja hämmästyi, kun kerroin tällä viikolla täyttäväni 37v ja sanoi epäilleensä mun olleen vähän päälle parikymppinen.

Onneksi olen jo sen ikäinen, että nuoremmaksi luuleminen vain imartelee. Alta 30v se lähinnä ärstytti, kun ei ollut ikäisensä näköinen.

Uusi minä

Vieläkään ei mieli ole kokonaan päästänyt irti työstressistä. Enkä ole vieläkään kokonaan tajunnut, etten enää palaa töihin. Keikkaa tuun tekeen, mutta sellaista kokonaisvaltaista vastuuta tuon firman asiakkaista mulla ei enää ole.

Olen myös pohdiskellut sitä millainen 'minä' minusta kuoriutuu koulun myötä. Työminä, työrooli kun ei ole tarpeellinen koulumaailmassa. Työni luonteen vuoksi työminääni kuuluu tiettyjen henkisten suojamuurien pystyttäminen. Niitä en enää samassa määrin tarvitse. 

Mielenkiinnolla odotan millainen minusta tulee, kun ympäristö ei enää vaadi samaa henkistä sietokykykä, kuin viimeiset kymmenen vuotta. Millainen olen, millaiseksi opiskelijaminäni muotoutuu? Tietoisesti olen itseäni muistutellut, etten lipsuisi vanhaan työminään, vaan antaisin itselleni mahdollisuuden uuteen. 

Mä luovutan

On se kuulkaas niin, etten mä tuu ikinä löytään kampaajaa, joka EI avautuis mulle elämänsä kipukohdista.


Tänään aloitin jälleen uuden kampaajan kanssa (viides kolmen vuoden sisään) ja niinhän siinä kävi kuin niiiiiin monta kertaa ennenkin. Alta tunnin oltiin hänen tämän hetken kipeimmän ongelman äärellä. Mä huokaisin sisäisesti ja luovutin. Mä en pääse tätä "avaudu mulle" -ominaisuuttani pakoon niin millään. 

Tämä kampaaja sentään huomasi tilanteen. Olin kertonut, että työkseni autan ihmisiä heidän ongelmissaan ja niinpä hän tarinansa päätettyään totesi, että taisi mennä sulla töiden puolelle. (Juu, meni.) Naurahdin vain, että tämä on mulle niin tuttua ettet arvaakaan.

Joten on vain tyydyttävä tilanteeseen. Harmillista siinä on se, että tämän terapian maksan minä, eikä hän.

Lähtöfiiliksiä

Työt ovat nyt päättyneet. Hyvillä mielin olen. 
Äitini tiivisti lähtötunnelmat kätevästi negaatioiden kautta: "Sä et lähde ovet paukkuen, että onneks pääsee eroon, etkä lähde loputtoman haikeana, että harmi kun on mentävä. Sulla on asiat siis aika hyvin."  Niin on! 

Kovin suuria tunne-elämyksiä ei lähtöön liity ja siksi olenkin ajattelut, että asioiden siis kuuluu mennä näin. Näin on hyvä.

Tänään pohdin ääneen, että koskakohan tajuan, että oikeasti en mene enää töihin. Se ei ole vielä ns. "uponnut". Sitä odotellessä vietän kesälomaa :)

Ihana turhuuksien turhuus!! Pinkki p*skapaperi!!

Siis niiiiin ihana! Siis ihan pakko ostaa!
Ehkä wc:ssäkin tuoksuu vain ruusuilta, kun tätä käyttää.

Keltainen ilta-aurinko ei ollut paras mahdollinen kuvausvalo joten laitoin tavallista valkoista viereen niin tuo iiiihana pinkkiys erottuu.

Mies purskahti nauruun, kun näki mun tulevan kotiin kaksi tällaista pakettia kainalossa :D
 

Muutos

Olen turvallissuushakuinen ihminen. Isot muutokset teen piiiiitkän harkinnan jälkeen. Mies välillä vähän ihmettelee hitauttani, noh hän taas on niin nopea käänteissään että mua hirvittää. Mutta että tähän olen tullut, että jään pois töistä ja lähden kouluun, on ollut vuosien harkinnan tulos. Pitkä harkinta- ja selvitysaika takaa kuitenkin sen, että jälkeenpäin mun ei tarvitse katua eikä jossitella. Tämä on oikea päätös. 

Vaikein asia on ollut henkinen luopuminen työkavereista. Tämäkin asia kuitenkin sai päätöksensä ahaa-elämykeen myötä. 
Viime viikkoina työmaalla on ollut sijaistamassa jo eläkkeelle jäänyt työkaveri, joka kymmenen vuotta sitten otti mut vastaan isolla halauksella, kun ensimmäistä kertaa astelin talon ovesta sisälle. Aika ajoin olen viime vuoden aikana huomannut haikailleeni "vanhoja hyviä aikoja", mutta kun hän tuli töihin niin huomasin, että mä en turhaan kaipaa entistä. Hänen kanssaan työskennellessäni huomasin, että henkinen kotini on se porukka, joka oli tuolla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen viimeinen jäljellä siitä porukasta. Työmaalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja mä kuulun siihen poistuvaan sukupolveen. Tämän tajuttuani tiesin olevani viimeistä pisaraa myöten valmis muutokseen. Viikkoa myöhemmin sain tiedon kouluunpääsystä.

Arvoitus

Onko kuvassa:
a) Princen laulama Purple rain
b) äbsölutli fäbilös auringonlasku kuvattuna meidän parvekkeelta