23. maaliskuuta 2013

19. maaliskuuta 2013

Särkänniemeen Särkänniemeen!


Me lapset, siis me kaksi aikuista, päätettiin 18.3 lähetä Särkkään vapaapäivää viettämään.
Suurin osa toiminnoista oli kiinni, delfinaariokin remontissa, ja auki oli vain Näsinneula, planetaario ja akvaario (mikä tarkoitti alennettua lippuhintaa). Mutta riittihän niissäkin ihmettelemistä.

 Myös talviaikaan saa rannekkeen :)



Aloitimme planetaariosta. 
Tässä siitä kuva ylhäältä päin. 
Näytöksenä oli Tähtien salattu elämä. 
Ihan planetaarion peruskamaa, ei mitään uutta ihmeellistä.
 




Avaruuden jälkeen menimme akvaarioon.
(Joo, eikä tartte odottaa, että muistaisin kaikkien kuvattujen ötököiden nimiä. 
En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että painaisin ne kaikki mieleeni.)

 Heti ensimmäisenä meitä tervehti tällainen lisko.
  


Seuraavassa tankissa oli piraijoita.
 



Nämä olivat aika isoja kavereita. Tämä ensimmäinen ui non-stoppina ympyrää.
 Tämä toinen pysytteli sivussa.
Kuvassa kaksi viiksekästä otusta.


Näillä kavereilla on aina maanantaiaamu.

Joku koukkunokka. Ihan estottomasti naureskelimme Luojan luomille omituisuuksille. 
Mutta varmaan kalat naureskeli myös meille.


Tää kaveri (riikinkukkorausku) uskalsi vain pikaisesti vilkaista meitä ruudun alareunasta.


Näillä sädehti hopeaa kyljissä.


Nämä ristin minidelfiinikaloiksi. Oikeasti ne oli nimeltään norsukaloja.


 Kostea akvaarioympäristö on ihanteellinen orkideojen kasvatukseen.
 
 





 Tällä kaverilla oli jalat, joilla se myös käveli.



Meriosaston kuvista tuli sinisiä.
 





Entisessä hyljealtaassa asui nyt mm. sampi, joka oli otettu kiinni vuonna 1972. 
Ovat aika pitkäikäisiä kaloja.


 Sampi kurkkasi ensin varovasti alalaidasta.
 Aloitti uuden lähestymisen.
  
Ja tuli tervehtimään ihan läheltä.
 M O I  ! !
 





Ja sitten Näsinneulaan!

Ensi kesäksi Särkkään aukeaa Koiramäki-alue. Se täytyy varmaan käydä katsastamassa.



 Nettisivujen mukaan Näsinneulan pystytys vei vain 33 päivää.

Tampereen keskustaa

 Heh! Etsi kuvasta meidän kotitalo!!
 

 Siilinkari 
 

 Huvipuisto talviasussaan.

14. maaliskuuta 2013

"Tervetuloa ulkomaanreissulle!"

Kuulutti bussisetä otettuaan meidät matkalaiset kyytiin. Niinhän se on, että kyllä se Ruotsi on edelleen ulkomaa, vaikkei se - eikä ainakaan risteily - tunnu mitenkäänpäin ulkomaanmatkalta.

Tutulla työporukalla oltiin jälleen liikkeellä. Tarkastettiin uusi Viking Grace. Erilainen sisustus, design siellä oli, mutta muuten tuo ei niin kovin erilaiselta tuntunut. Henkilökunta oli ihan supermukavaa, se jäi päällimmäisenä mieleen. Ja olipa siellä "uuden konseptin" Frank's ravintola. Ruoka tilattiin ao. tiskiltä, pastat, hampurilaiset jne, jokaiselle oma tiski ja mukaansa sai litteää jääkiekkoa muistuttavan vilkkuvaloilla varustetun ufon. Ufo alkoi hälyttämään, kun ruoka oli valmis ja sen sai hakea tiskiltä. Erikoista, jälleen kerran itsepalvelua, mutta kuten työkaverit huomauttivat, niin ravintolan hinnat olivat todella kohtuulliset. Ehkä tarjoilijoiden palkoista tulleet säästöt oli tosiaan siirreetty melko suoraan ruokien hintoihin.

Ja nyt on ihan pakko tunnustaa sivistymättömyytensä. Olimme puffetlounaalla ja jälkiruokapöytää kiertäessäni nenääni haisi pa*ka. Mielessäni syytin jo kahta "juhlineen" näköistä miestä, jotka norkoilivat myös pöydän ääressä. Päästyäni pöydän päähän huomasin juustovalikoiman ja paha haju sai selityksensä. Eipä tullut piirakoita ja macaroneja (en muuten tykännyt) katsellessani, että tuo kyseenalainen aromi saattaisi olla peräisin juustoista.

9. maaliskuuta 2013

Isän muistolle



Viime vuonna jaoimme isän korut minun ja veljeni kesken. Mulle tuli tämä isän joululahjaksi saama iso hemattiittisormus. 

Pian jaon jälkeen päätin teettää sormuksesta riipuksen sillä näin isoa sormusta en voi pitää ja olihan se vähän turhan maskuliininenkin.






Sormus oli niin iso, että se mahtui hyvin peukaloon.



24.12.64 oli isän ja äidin kihalajaispäivä. Samalla päivämääräkaiverruksella on olemassa myös toiset sormukset sillä he päättivät kihlasormusten lisäksi ostaa toisilleen joululahjaksi sormukset. Tämä oli isän joululahja äidiltä.


Valitsin korusepän nettisivujen perusteella. Piirtelin muutaman erilaisen suunnitelman ja niiden kanssa menin korusepän puheille. Hän kertoi mitkä suunnitelmistani oli toteutettavissa ja koru jäi työstettäväksi. Ihan ilman kuoppia tuon riipuksen valmistus ei sujunut, mutta viimein tänään kaikki oli valmista.



Kukan terälehdet symboloivat orkideoja, joista isä kovasti tykkäsi.




Takapinnan kaiverrus