Kuvittelin tähän ikään asti, että on ahdistavaa olla yksin jouluna. Ei ole. Jouluaattoni on ollut erilainen ja mukava.
Aamun olin töissä. Jouluinen tunnelma sielläkin ja setti kunnon jouluruokaa ja kotikaljaa. Töistä kiiruhdin kotiin ja taloyhtiön saunaan, jossa ehdin käydä vain pikaisesti, mutta sauna... ah... se niin kuuluu jouluun. Lauteilla oli myös talossa asuva nainen, jota olen tervehtinyt nähdessämme, mutta josta en muutoin tiennyt mitään. Nyt tutustuin paremmin. Hän puhui somasti suomea ja englantia sekaisin yhtäläisellä taitotasolla. Äidinkieltään en kysynyt.
Saunan jälkeen söin niitä jouluruokia, joita olin valinnut tehdä. Päälle nukuin ihanat päikkärit. Nyt mies on tulossa kotiin vanhemmiltaan. Vaihdetaan lahjat ja rentoudutaan.
Hyvin erilainen joulu siis. Joulu josta puuttui moni välttämättömäksi luulemani elementti. Joulu joka tuntuu vähän arkiselta, mutta silti hyvältä. Joulu joka ei huipennu johonkin tiettyyn hetkeen, vaan joka on ollut tasaista, hipaisun verran arjen yläpuolella kulkua muutaman päivän.
Näin tänä vuonna. Erilaista ja mukavaa.
