20. heinäkuuta 2014

Lähtöfiiliksiä

Työt ovat nyt päättyneet. Hyvillä mielin olen. 
Äitini tiivisti lähtötunnelmat kätevästi negaatioiden kautta: "Sä et lähde ovet paukkuen, että onneks pääsee eroon, etkä lähde loputtoman haikeana, että harmi kun on mentävä. Sulla on asiat siis aika hyvin."  Niin on! 

Kovin suuria tunne-elämyksiä ei lähtöön liity ja siksi olenkin ajattelut, että asioiden siis kuuluu mennä näin. Näin on hyvä.

Tänään pohdin ääneen, että koskakohan tajuan, että oikeasti en mene enää töihin. Se ei ole vielä ns. "uponnut". Sitä odotellessä vietän kesälomaa :)

11. heinäkuuta 2014

Ihana turhuuksien turhuus!! Pinkki p*skapaperi!!

Siis niiiiin ihana! Siis ihan pakko ostaa!
Ehkä wc:ssäkin tuoksuu vain ruusuilta, kun tätä käyttää.

Keltainen ilta-aurinko ei ollut paras mahdollinen kuvausvalo joten laitoin tavallista valkoista viereen niin tuo iiiihana pinkkiys erottuu.



Mies purskahti nauruun, kun näki mun tulevan kotiin kaksi tällaista pakettia kainalossa :D
 

4. heinäkuuta 2014

Muutos


Olen turvallissuushakuinen ihminen. Isot muutokset teen piiiiitkän harkinnan jälkeen. Mies välillä vähän ihmettelee hitauttani, noh hän taas on niin nopea käänteissään että mua hirvittää. Mutta että tähän olen tullut, että jään pois töistä ja lähden kouluun, on ollut vuosien harkinnan tulos. Pitkä harkinta- ja selvitysaika takaa kuitenkin sen, että jälkeenpäin mun ei tarvitse katua eikä jossitella. Tämä on oikea päätös. 

Vaikein asia on ollut henkinen luopuminen työkavereista. Tämäkin asia kuitenkin sai päätöksensä ahaa-elämykeen myötä. 
Viime viikkoina työmaalla on ollut sijaistamassa jo eläkkeelle jäänyt työkaveri, joka kymmenen vuotta sitten otti mut vastaan isolla halauksella, kun ensimmäistä kertaa astelin talon ovesta sisälle. Aika ajoin olen viime vuoden aikana huomannut haikailleeni "vanhoja hyviä aikoja", mutta kun hän tuli töihin niin huomasin, että mä en turhaan kaipaa entistä. Hänen kanssaan työskennellessäni huomasin, että henkinen kotini on se porukka, joka oli tuolla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen viimeinen jäljellä siitä porukasta. Työmaalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja mä kuulun siihen poistuvaan sukupolveen. Tämän tajuttuani tiesin olevani viimeistä pisaraa myöten valmis muutokseen. Viikkoa myöhemmin sain tiedon kouluunpääsystä.