Muutos

Olen turvallissuushakuinen ihminen. Isot muutokset teen piiiiitkän harkinnan jälkeen. Mies välillä vähän ihmettelee hitauttani, noh hän taas on niin nopea käänteissään että mua hirvittää. Mutta että tähän olen tullut, että jään pois töistä ja lähden kouluun, on ollut vuosien harkinnan tulos. Pitkä harkinta- ja selvitysaika takaa kuitenkin sen, että jälkeenpäin mun ei tarvitse katua eikä jossitella. Tämä on oikea päätös. 

Vaikein asia on ollut henkinen luopuminen työkavereista. Tämäkin asia kuitenkin sai päätöksensä ahaa-elämykeen myötä. 
Viime viikkoina työmaalla on ollut sijaistamassa jo eläkkeelle jäänyt työkaveri, joka kymmenen vuotta sitten otti mut vastaan isolla halauksella, kun ensimmäistä kertaa astelin talon ovesta sisälle. Aika ajoin olen viime vuoden aikana huomannut haikailleeni "vanhoja hyviä aikoja", mutta kun hän tuli töihin niin huomasin, että mä en turhaan kaipaa entistä. Hänen kanssaan työskennellessäni huomasin, että henkinen kotini on se porukka, joka oli tuolla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen viimeinen jäljellä siitä porukasta. Työmaalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja mä kuulun siihen poistuvaan sukupolveen. Tämän tajuttuani tiesin olevani viimeistä pisaraa myöten valmis muutokseen. Viikkoa myöhemmin sain tiedon kouluunpääsystä.