20. joulukuuta 2017

What´s in a name?

Tämä on avioliittomme seitsemäs joulu. Seitsemäs joulu, kun saan joulukortteja mieheni sukunimellä. Todellakin, MIEHENI sukunimellä. En OMALLANI. Pidimme molemmat omat sukunimemme, mutta tämä tuntuu olevan joillekin ihan ylivoimaisen vaikeaa sisäistää.

Onko se välinpitämättömyyttä? Silloin voin syystäkin närkästyä sillä peruskunnioitukseen kuuluu tietää ihmisen nimi.

Eivätkö he vain tiedä? Asianosaisille on kyllä aikaisempien joulujen pohjalta asiasta sanottu, mutta ehkä se on vain unohtunut. Puhdas tietämättömyys on vain infon puutetta, eikä siinä ole mitään mistä loukkaantua, mutta että huomautuksen jälkeenkään ei asia korjaannu... Ja kun tämä vaikeus on vain mieheni sukulaisilla. Mun sukulaiset kyllä tietävät, etten vaihtanut sukunimeäni ja tietävätpä vielä miehenikin sukunimen ja osaavat kirjoittaa ne molemmat korttiin.

Ja em. epäsuhdasta johtuen on mielessäni käynyt seuraavakin ajatus: Onko se piikki ja vinkki siitä, että valintani ei miellytä heidän vanhoillisia arvojaan? Siinä tapauksessa saavat pitää tunkkinsa. 

Otanko turhaan kierroksia? Ehkä. Mutta joka joulu tämä sama asia ärsyttää ja korttien saapuessa nimi on ensimmäinen mitä katson.

29. marraskuuta 2017

Tämän päivän mantra

Älä anna negatiivisuuden tarttua. Älä anna negatiivisuuden tarttua. Älä anna negatiivisuuden tarttua.

22. lokakuuta 2017

Pelkuri

"Pelkuruutta on olla toimimatta arvojensa mukaisesti välttääkseen itselleen tulevat seuraukset." -- en saanut radiovirrasta kiinni kenen ajatus.

Olin pelkuri parisen viikkoa sitten. En puolustanut heikompaa, jotta en itse joutuisi kärsimään. Ei mikään ylpeä hetki. Pahinta on, että toimisin edelleen samoin.

15. lokakuuta 2017

Anteeksi kun en huomannut...

...vauvamahaasi. Mutta hyvä puoli asiassa on, että se kertoo miten vähän oikeasti kiinnitän huomiota ihmisten ulkomuotoon. Sulla saa olla turvotusta, silmäpussit, bad-hair-day, so-last-season vaatteet, enkä minä huomaa mitään.

11. lokakuuta 2017

Lääkelupatentti

Olen huomannut, että Love-tentin läpäisemistä ei arvosta muut kuin me, jotka joudumme sen suorittamaan. Lovehan on lääkeosaamisen tentti, joka sos/terv.alalla työskentelevien on suoritettava 5 vuoden välein, jos aikoo alalla työskennellä. Harvassa ammatissa on näitä säännöllisiä ammattitaitoa mittaavia lakisääteisiä testejä.

Meillä on. Ja paine ennen tenttiä tuntuu viikkoja. Ja kerta kerralta tenttimateriaalin määrä kasvaa ja lisäosioiden määrä kasvaa. Verrattuna viiden vuoden takaiseen luettavaa oli 4-5 kertainen määrä ja tenttiin oli mun osalle tullut yksi uusi lisaosio perusosion rinnalle.

Mutta nyt se on taas onneksi ohi. Olen laillisesti kelpoinen tekemään työtäni seuraavaan viiden vuoden ajan. Sitten lupa on jälleen katkolla.

5. lokakuuta 2017

Mä oon niin vanha

Katsoin YouTubesta videoita otsikoilla "Yritä olla laulamatta" ja "Try not to sing". Oli kovin helppoa olla laulamatta, kun en tuntenut yhtäkään biisiä. Mä oon niiin vanha!

14. syyskuuta 2017

Pientä rajaa

Kesällä, heinäkuussa jos aamulla on 15°C lämmintä, lähtee väki shortseissa ja t-paidassa liikkeelle. Tänään kun oli 15°C näin ihmisten päällä kevyttoppatakkeja, pipoja, kaulahuiveja ja hanskoja. Ihan oikeesti hei...

17. elokuuta 2017

Elämän pieniä iloja

Elämän pieniä iloja on, että ihminen löytää itselleen hyvin istuvia alushousuja ja ostaa niitä 37 kpl, jotta ei ihan heti lopu kesken. Lisäsokeria, kun löytää ks. vaatten puoleen hintaan netistä.

13. elokuuta 2017

Sataa, sataa, ropisee

Sateen ropinaan on mukava nukahtaa, mutta onpa siihen kiva herätäkin. Lempeä, raikas herätys.

31. heinäkuuta 2017

Älykäs yökkönen

Valkoinen yöperhonen löysi tiensä sisään hyttysverhon 3 cm:n raosta. Nousin sohvalta sulkeakaeni raon. Päästyäni verhon ääreen tuo yökkönen syöksyi selkäni takaa ja hyvin päättäväisen oloisesti pujotteli itsensä ulos tuosta samaisesta raosta. Yökkönen kävi pitkällä huoneessa, mutta ihmeellisesti löysi tiensä ulos samaa reittiä, kuin tuli sisään.

10. heinäkuuta 2017

Ei kuvaa porkkanasta

Nyt ei tosiaan ole näyttää minkäänlaista kuvaa, koska oon laiska kuvaamaan, mutta tukassani on nyt punasävyinen (kaupan purkki)väri. Se on tuollainen porkkanainen, ei tummasävyinen. Kukaan ei ole kommentoinut asiaa mitenkään, mistä olen tyytyväisenä päätellyt, että värisävy ei ole liian radikaali ja että ilmeisesti istuu mulle. 

29. kesäkuuta 2017

Tottumus on toinen luonto

Tänään kävimme nuorison (teinien) kanssa Pelimuseossa Vapriikissa. Wanhat tietokonepelit oli luonnollisesti kiinnitetty wanhoihin näyttöihin ja tv-ruutuihin. Molemmat nuoret valittivat useaan kertaan miten eri ruutujen sirinä on ärsyttävää kuunneltavaa. Kyllähän ne vanhat ruudut tosiaan pitivät - myös uutena - sirinää, joka kuului niiden normaaliin käymisääneen. Siihen jo lapsena tottuneena en edes kiinnittänyt huomiota moiseen, mutta nämä 2000-luvulla syntyneet reagoivat siihen joka kerta.

12. kesäkuuta 2017

Silloin kun minä olin nuori...

Vanhenemisessa on kivaa päästä ihan oikeasti muistelemaan vanhoja. Parikymppisille voi kertoa kokemiaan asioita, jotka on tapahtunut ennen heidän syntymää. Siinä on mun mielestä jotain aika hienoa. 
...niiden parikymppisten mielestä ei ehkä niinkään :D 

Tänään mielessä on pyörineet erityisesti kolikkopuhelimet, suuntanumeroiset puhelut ja miten kauaksi soitettaessa kuului aina kysyä miten hyvin vastaaja kuuli minua. Kauaksi soitettaessa kun ei ollut itsestään selvää, että kuuluvuus olis hyvä.

11. kesäkuuta 2017

Kohta

Oon ollu jo viikon kesälomafiiliksissä. Kännykän laskuri näyttää, että loman alkuun on 6 päivää. Kaksi viikkoa olen kantanut kesälukemiseksi aikomaani kirjaa laukussa ihan vaan lomafiiliksen vuoksi. Olen ottanut lomasta paljon iloa irti jo ennen kuin se on alkanutkaam :)

14. toukokuuta 2017

Koklataan sano...

Tavallisesti työasuuni kuuluu kello. Tänään jätin sen pois, koska olin alkanut kyseenalaistamaan miten usein sitä oikeastaan katson, että mahdanko tarvita ollenkaan. Kellojahan meidän firmassa on useampi per huone, joten pitäisihän noita riittää. 

Mutta kas, kyllä vaan kaipasin omaa kelloani useaan kertaan. Hain kellonajan tietoja ensin vanhasta paikasta ja vasta toissijaisesti aloin etsimään huoneen seinäkelloa tai vastaavaa. Ja huomasin myös etten aina luottanut muihin kelloihin. Omani olen todennut luotettavaksi kävijäksi. 

Niinpä huomisesta lähtien oma kelloni pääsee taas osaksi työasuani. Tulipahan koklattua.

26. huhtikuuta 2017

Viikon hurahdus

Olin viikon saikkurilla. Elämäni ensimmäisen isoäidinneliön tein alkupäivinä. Se on tuo sini-vihreä tuossa keskellä. Siitä seurasi neliöiden tulva ja viikossa syntyi 29 neliötä. Nyt ainakin osaan sen ulkoa :D 

Mitä noista sitten lopulta tulee on vielä auki. Peitto on klassikko, mutta samalla mielessä siintää ihanan kirjava villatakki. 



Minä kuntosalilla


20. huhtikuuta 2017

Kuolleet heräävät henkiin

Muistisairaus ei ole helppo sairaus, ei sairastavalle eikä hänen läheisilleen. Armollinen sairaudesta tulee, kun sairastava ei enää itse tajua olevansa sairas. Silloin ihminen on tyytyväinen, kun ei ole nälkä, vilu eikä kipuja. Yksi lämmittävä ajatus on, että kuolleet heräävät henkiin. Kuolleet vanhemmat ovat jälleen elossa siellä omassa kodissa. Kuollut lapsi käy taas koulua. Ja kuolleet sisarukset odottavat jälleen, että lähdettäisiin tansseihin.

18. huhtikuuta 2017

???

12. päivä kun on kuumetta, limaa keuhkoissa ja nenässä, yskää, kurkku kipeä, päätä ja ikeniä särkee. Yskiminen sattuu selkään. Korva on täysin lukossa ja korvan ympärillä on puutuneisuutta. Maku- tai hajuaistia ei ole ollut viiteen päivään. Kuulen itsekin miten hengitykseni rohisee. 

Ja siltikään lääkäri ei oikein tahtonut löytää musta mitään tautia. "Mä kirjoitan tähän nyt keuhkoputkentulehdus, kun jotain tähän täytyy laittaa."

16. huhtikuuta 2017

En ole etelän hetelmä


Pari päivää sitten työkaveri totesi, että ovat luvanneet kylmää ilmaa vielä ensi viikolle. Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli "Hyvä!" Mut on niin luotu arktisiin oloihin....

30. maaliskuuta 2017

Leskenlehtibongaus 2017

 Jee!!
30.3.2017

29.3.2016  
16.3.2015     
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010