29. toukokuuta 2013

Mun työpaikalla...

...näytti tänään tältä.








 Meidän piskuinen raparperimaa. Ei ole kovin montaa(kymmentä) neliöö.




26. toukokuuta 2013

Hyvä Jussi!

Jussi on mun serkku ja hivenen täytyy tuntea ylpeyttä serkkupojasta.

 

Viro sai ensimmäisen suomalaisen kaupunginvaltuutetun  

Tarton yliopiston lehtori Juha-Matti Aronen nousi Tarton kaupunginvaltuuston varajäsenestä varsinaiseksi valtuutetuksi ja haluaa jatkaa työssä myös syksyn vaalien jälkeen. Hän sanoo, ettei osaa ajatella elämää ilman Tarttoa

 Lue koko juttu YLEn sivuilta







22. toukokuuta 2013

Sotilas

"Kyllähän me siitä lähetään liikkeelle että nää on mun maita ja tänne on minkään luontokappaleen ihan turha tulla riehuun!"

         -  Myrkyttäjä, Kummeli     linkki ks videoon


Ilkeä, sitkeä, nopea ampiainen oli saanut golfpallon kokoisen pesänalun aikaiseksi meidän parvekkeen yläreunaan. Kun huomasin tuon invaasioyrityksen, taruin luottoaseeseeni Bygoniin ja sen vahvistukseksi valitsin mopin varren. 

Urheana, pelkäämättömänä kävin taistoon. Lyhyt sarjatuli bygonia. Mitään ei tapahtunut. Mopin varrella miekkailin pesää niin, että vihollinen livisti punkkeristaan. Salama toisella aseella annoin pitkän sarjatulen. Vihollinen pakeni. Pistimelläni tuhosin omalle alueelleni rakennetun linnoituksen. Jäin odottamaan sillä aavistin vihulaisen palaavan. Olin päättänyt sotia tämä sodan loppuun ja varmistaa, että alueellamme ei majaile vieraita joukkoja. Tukevasti seisoin omalla maallani miekka toisessa ja sarjatuliase toisessa kädessäni. Tuuli leyhytteli hiuksiani, kun tyynenä mutta valppaana odotin vihollisen paluuta. Ja niinhän tuo yritti paluuta, seitsemän kertaa. Joka kerran annoin sarjatulen raikua niin kauan kuin vihollinen oli sen ulottuvissa. Virheellisen siirron myötä vihollinen jäi satimeen taistelulinjojen (parvekelasien) väärälle (sisä)puolelle, jolloin armotta laskin sarjatulta niskaan niin että lasit värjäytyivät harmaaksi. Se oli lopullinen isku. Vihollinen lähti vaappuen eikä enää palannut. Tämä maa oli jälleen meidän ja vain meidän.

21. toukokuuta 2013

Kerratut valkovuokot

Kerrattujen valkovuokkojen aika on näin vähän jälkeen luonnonvalkovuokkojen.
Ne ovat niin ihanan puhtaan valkoisia.


6. toukokuuta 2013

Löytö

Vaatekaapin inventaario kannattaa, vaikka et paljoa vaatteita omistaisikaan. Mulla ei tosiaan ole kovin laajaa vaatevalikoimaa, koska isokokoisena vaatteiden ostaminen on niin tylsää, että niitä ei ole kiertynyt. Tulee hankittua vain tarpeeseen.

Mutta silti olin onnistunut täysin unohtamaan yhdet mustat housut. En mitenkäänpäin muista mistä moiset olen hankkinut ja koska. En muista pitäneeni noita housuja jalassani lainkaan. Sopivat ne kuitenkin olivat, puntitkin lyhennetty, mutta mitään muistikuvaa niistä ei ollut. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin käy, etten muista omistavani jotain vaatetta. Hassua.

4. toukokuuta 2013

Vähänks mä oon...

Tänne on hyvä tulla lesoileen itsekseen, kun on tehnyt omasta mielestään jotain suurta. 

Mun koneenkäyttötaidot on melko hyvät, jopa siinä määrin, että olen firmamme epävirallinen atk-vastaava. Tulen hyvin toimeen työkalun nimeltä tietokone kanssa. 

Mutta sitten kun siirrymme tietokoneen sielunelämään, ohjelmien luihin ja ytimiin, tipun tietomittarilla melkoisen alas. En nyt ihan pohjalle, mutta niin ettei kovin paljoa sovi henkseleitään paukutella. Sen verran on kuitenkin matkalla tarttunut korvien väliin (suurin kiitos isoveljeni (tietotekniikan dipl.inssi), joka on noin viissataa kertaa korjannut mun konetta ja siinä samalla jaksanut selittää mitä tekee ja miksi) että jotain alkeisjuttuja pystyn tekeen. 

Tänään poistin haittaohjelman, joka oli kaapannut ja jumittanut koneeni. Ohjelma kaappasi koneen heti käynnistyksen yhteydessä ja jumitutti sen niin ettei sillä tehnyt mitään. Netin ohjeiden ja vikasietotilan avulla sain poistettua tuon haittaohjelman käynnistettävien ohjelmien listasta. Netin ohjeiden avulla en päässyt suoraan käsiksi tarvitaviin kansioihin, mutta ymmärsin ohjeista mitä ja missä pitäisi tehdä. Onnekseni hoksasin, että haluttuun kansioon pääsee käsiksi toistakin reittiä ja niinpä yritykseni viimein onnistui 1½ tunnin yrittämisen jälkeen. Täytyi vähän tuulettaa, kun kone käynnistyi moitteetta.


Optical illusion dance

1. toukokuuta 2013

Vappu

Vappuperinne. Voiko sitä sanoa perinteeksi jos se tapahtuu vasta toista kertaa?

Kuiteskin, kävimme isän haudalla, minä, Mies ja äiti. Sen jälkeen menimme syömään.


Vein punaisia ruusuja ja kynttilän. Tallella olivat vielä veljen muksujen viemät virpomisvitsat.


Hautakiven tuikkuluukkusta löytyi tällainen metallinen lintu. Miten ihmeessä se sinne oli eksynyt??



Tiedättehän ne kuvat, jotka syystä tai toisesta ovat onnistuneet tallentamaan kohteestaan jotain hänelle ominaista. Kuva itsessään ei välttämättä ole kummoinenkaan, mutta jokin siinä on vain osunut kohdalleen. Tämä on minulle sellainen kuva isästä. Utelias luonne, joka usein oli kumartuneena keittiön pöydän päälle tutkiakseen jotain. Tässä työn alla uusi kännykkä.