Kuiteskin, kävimme isän haudalla, minä, Mies ja äiti. Sen jälkeen menimme syömään.
Vein punaisia ruusuja ja kynttilän. Tallella olivat vielä veljen muksujen viemät virpomisvitsat.
Tiedättehän ne kuvat, jotka syystä tai toisesta ovat onnistuneet tallentamaan kohteestaan jotain hänelle ominaista. Kuva itsessään ei välttämättä ole kummoinenkaan, mutta jokin siinä on vain osunut kohdalleen. Tämä on minulle sellainen kuva isästä. Utelias luonne, joka usein oli kumartuneena keittiön pöydän päälle tutkiakseen jotain. Tässä työn alla uusi kännykkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)