22. toukokuuta 2013

Sotilas

"Kyllähän me siitä lähetään liikkeelle että nää on mun maita ja tänne on minkään luontokappaleen ihan turha tulla riehuun!"

         -  Myrkyttäjä, Kummeli     linkki ks videoon


Ilkeä, sitkeä, nopea ampiainen oli saanut golfpallon kokoisen pesänalun aikaiseksi meidän parvekkeen yläreunaan. Kun huomasin tuon invaasioyrityksen, taruin luottoaseeseeni Bygoniin ja sen vahvistukseksi valitsin mopin varren. 

Urheana, pelkäämättömänä kävin taistoon. Lyhyt sarjatuli bygonia. Mitään ei tapahtunut. Mopin varrella miekkailin pesää niin, että vihollinen livisti punkkeristaan. Salama toisella aseella annoin pitkän sarjatulen. Vihollinen pakeni. Pistimelläni tuhosin omalle alueelleni rakennetun linnoituksen. Jäin odottamaan sillä aavistin vihulaisen palaavan. Olin päättänyt sotia tämä sodan loppuun ja varmistaa, että alueellamme ei majaile vieraita joukkoja. Tukevasti seisoin omalla maallani miekka toisessa ja sarjatuliase toisessa kädessäni. Tuuli leyhytteli hiuksiani, kun tyynenä mutta valppaana odotin vihollisen paluuta. Ja niinhän tuo yritti paluuta, seitsemän kertaa. Joka kerran annoin sarjatulen raikua niin kauan kuin vihollinen oli sen ulottuvissa. Virheellisen siirron myötä vihollinen jäi satimeen taistelulinjojen (parvekelasien) väärälle (sisä)puolelle, jolloin armotta laskin sarjatulta niskaan niin että lasit värjäytyivät harmaaksi. Se oli lopullinen isku. Vihollinen lähti vaappuen eikä enää palannut. Tämä maa oli jälleen meidän ja vain meidän.

3 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä sana hallussa. Niin täällä blogimaailmassa kuin siinä oikeassakin. Tykkään!

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelet ääneen! :)