4. toukokuuta 2013

Vähänks mä oon...

Tänne on hyvä tulla lesoileen itsekseen, kun on tehnyt omasta mielestään jotain suurta. 

Mun koneenkäyttötaidot on melko hyvät, jopa siinä määrin, että olen firmamme epävirallinen atk-vastaava. Tulen hyvin toimeen työkalun nimeltä tietokone kanssa. 

Mutta sitten kun siirrymme tietokoneen sielunelämään, ohjelmien luihin ja ytimiin, tipun tietomittarilla melkoisen alas. En nyt ihan pohjalle, mutta niin ettei kovin paljoa sovi henkseleitään paukutella. Sen verran on kuitenkin matkalla tarttunut korvien väliin (suurin kiitos isoveljeni (tietotekniikan dipl.inssi), joka on noin viissataa kertaa korjannut mun konetta ja siinä samalla jaksanut selittää mitä tekee ja miksi) että jotain alkeisjuttuja pystyn tekeen. 

Tänään poistin haittaohjelman, joka oli kaapannut ja jumittanut koneeni. Ohjelma kaappasi koneen heti käynnistyksen yhteydessä ja jumitutti sen niin ettei sillä tehnyt mitään. Netin ohjeiden ja vikasietotilan avulla sain poistettua tuon haittaohjelman käynnistettävien ohjelmien listasta. Netin ohjeiden avulla en päässyt suoraan käsiksi tarvitaviin kansioihin, mutta ymmärsin ohjeista mitä ja missä pitäisi tehdä. Onnekseni hoksasin, että haluttuun kansioon pääsee käsiksi toistakin reittiä ja niinpä yritykseni viimein onnistui 1½ tunnin yrittämisen jälkeen. Täytyi vähän tuulettaa, kun kone käynnistyi moitteetta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun ajattelet ääneen! :)