31. heinäkuuta 2012

Kerran koululainen, aina koululainen

Mikä ihme siinä on, että aina koulujen alkaessa minuun (kohta 35v.) aikuiseen iskee valtava tarve ostaa kyniä ja kumeja ja tusseja ja vihkoja ja...  

Ja hassua on, että en mä muista että silloin peruskoulussa olisin niin kovasti hinkunut tällaisen perään. Ala-asteella kaiken tarvittavan, kynät, kumit ja vihkot sai koulusta, ilman määrärajoituksia (aikana ennen lamaa) ja minä tyydyin niihin. Vain vähän osteltiin omia tarvikkeita (eikä meillä ollut kyllä varaakaan laittaa rahaa "kaikenmaailman hömpötyksiin"). Yläasteella tätä hinkua oli vähän enemmän, mutta silloin pistin viikkorahani mieluummin karkkiin kuin kyniin.

Mutta nyt... voi elämä kun kaikki kynät ja kumit on niin houkuttavia. Tarvetta niille vain ei ole. 

Vaivaako ketään muuta tällainen kynähimo?



29. heinäkuuta 2012

Kesällä kerran

Tapahtui kesälomalla. 

Kävimme nyt ajan kanssa Yli-Kirran Koiramäkimuseossa, jonka minä innoissani olin vuosi sitten ristinyt Mauri Kunnas -museoksi... Kunnas on vielä hengissä, eikä kaipaa museointia.









Perunakuappa ... juuri tällä kirjoitusasulla.




Mies tutkii perunakuappaa



 Mäkitupa









Ja mikä on kesäretkillä ehkä parasta... EVÄSTAUKO! :)





Klikkaamalla kuva suurenee.







Lapset leikkivät taas kaksintaistelua kameralla. Tää kierros meni mulle! Mulla klikkas ensin.





Todennäköisesti täytyy mennä Koiramäkeen ensi kesänä uudestaan. Parasta paikassa on kun hetkittäin saa kokea kulkevansa lapsuuden satukirjassa. Aika jännä fiilis.


28. heinäkuuta 2012

Follow my blog with Bloglovin


Lisätty Seuraa blogilistalla -nappi ja nyt työstän Seuraa Bloglovinin kautta -nappia.

Ahaa... tänne ladataan kuvia tällä tavalla









26. heinäkuuta 2012

Jo-o

Aikansa näemmä ottaa, että tulee tutuksi tämän uuden palvelimen kuviot. Kaikkee säätämistä on mielessä, mutta kun nuo työt haittaavat tätä harrastusta. Täytyy jatkaa paremmalla ajalla.

25. heinäkuuta 2012

Uusi alku

Vuodatus siis otti ja hävitti kaikki kuvani koko bloggaushistoriani ajalta. Saa arvata palaanko sinne enää!

Tekstit on onneksi tallella ja kunhan sivut taast toimivat moitteetta, otan talteen ne tärkeimmät ja sitten hävitän sen blogin.

Pakollinen blogitauko on ollut oikeastaan aika kiva. Hetken jopa mietin, haluanko enää blogata ollenkaan. Huomasin, ettei mulla olekaan niin polttava tarve tallentaa tällaiseen "lisämuistiin" kaikkia elämäni käänteitä. Muistan mitä muistan ja loput unohdan.

Noh, täällä nyt kuitenkin ollaan ja katsotaan miltä alkaa tuntumaan ja näyttämään.