Säästökuurin reunahehtoja

Pohdiskelin niitä tässä parin päivän ajan. 

Harrastukset etenkin vaati ajatusta, mutta tulin tulokseen, että voin käyttää rahaa YLLÄPITÄVIIN toimintoihin, mutta en INVESTOINTEIHIN. Eli jos harrastaisin uintia, voisin ostaa uuden sarjalipun uimahalliin, mutta en uusia uikkareita. Ja jos harrastaisin kirjeenvaihtoa, voisin ostaa postimerkkejä, mutta en uusia kirjepapereita.

No onko kuuri pitänyt? No, ei. 

Eilen huomasin, että kestolottoni ei ole enää voimassa, mutta samalla päätin, että se luokitellaan humputuksiin joten se saa odottaa. Mutta kuinkas sitten kävikään tänään… kassalla silmäni osuivat kahteen raaputusarpaan, enkä muistanut mitä juuri eilen olin asiasta päättänyt. Muistin kyllä heti kassan jälkeen. Syntilistalle voi siis lukea 4€ edestä raaputusarpoja. (Enkä ees voittanut!)

Mutta onnistumisiin voi lukea 1,5 tunnin hengailun kirppiksellä (kassana työskentelevän kaverin viihdykkeenä) ilman ensimmäistäkään ostosta. Ilma lakkoa olisi käteeni varmasti tarttunut muutaman euron edestä tavaraa, mutta nyt jäivät kaikki sinne.

Älä osta mitään -kuukausi

Päätin ryhtyä dieetille kuukaudeksi. En osta kuukauteen (palkkapäivästä palkkapäivään) mitään ylimääräistä. Saan ostaa ruokaa ja bensaa sekä maksaa juoksevat laskut.  Mua kiinnostaa tietää paljonko rahaa jäisi jos en ostaisi mitään ylimääräistä.

Kertaalleen olin jo siirtämässä koko hommaa eteenpäin, koska olin ennen tätä kuningasajatusta ehtinyt lyödä lukkoon pari humputukseksi laskettavaa juttua. Mutta viimein totesin, että ainahan dieetit alkavat ”ensi maanantaina”, eli siirtyvät eteenpäin jos mistäkin syystä. Niinpä päätin aloittaa parista etukäteen tiedettävästä retkahduksesta huolimatta. Humputuksista en luopunut sillä ne liittyvät synttäreihini enkä totisesti anna jonkin oman päähänpistoni haitata synttäreideni juhlimista.

Tästä, tänään, nyt se alkaa. Wish me luck!

Nomen est omen et consequentia

Tässä on Siru.

Siru on asunut mun parvekkeella jo muutaman vuoden.

Pian mun parvekkeelle muuttamisen jälkeen Siru putosi lattialle ja sen kilvestä lohkesi melko iso pala. Pala liimattiin takaisin ja näin Siru sai nimensä.

Tänään sitten kävi niin, että Siru sai henkarista päähänsä ja tuloksena oli välitön päättömyys. Niinpä Siru kävi jo toisen kerran elämässään liimalääkärillä. 
Kaulasta oli irronnut palanen, joka ei suostunut löytymään joten Siru sai vihreää akryylimaalia kaulaansa, jotta saven oranssi ei liikaa paista. Meikataanhan me ihmisetkin :)

Vettä apteekista, 1.5dl 10€

Siis tosiaan, vettä, lähdevettä, mineraalivettä, VETTÄ!

"Sisältää 15 mineraalia ja 100 % puhdasta lähdevettä."
"Ainesosat: Aqua, Nitrogen/Carbon Dioxyde"
                    = vesi, typpi/hiilidioksidi


Tätä voit suihkutella kasvoille ja köyhyyskin häviää.

Varmaan kaikkikin apteekit myyvät tätä, mutta tässä linkki yhteen *klik*.
Ja lukekaa ehdottomasti sivun jatkona olevat tuotearvioinnit. Vain yksi yhdeksästä on tajunnut, että tämä on vain vettä. Muut ylistävät tätä taikatuotetta ihan sokkona.

Kyllä tässä vissyveden väki on iskenyt kultasuoneen pukemalla veden ja sen käytön kasvojenpuhdistukseen tällaiseen kalliiseen asuun. Toivottavasti tämän keksinyt kaveri on saanut kunnon bonukset.

Hävettää tunnustaa

mutta yksi harrastuksistani on mennä paikalliseen "paremman-väen-tänne-saa-tulla-vain-mersulla-merkkivaatteilla-ja-isolla-rahalla -kauppaan" ja naureskella partaani seuratessani pikkusormi pystyssä ostoksia tekeviä ihmisiä. Joka kerta löytyy hauskaa seurattavaa.

Tällä kertaa hississä oli pariskunta, joka huomiota herättävällä volyymilla varmistivat, että kaikki kuulevat heidän puhuvan toista kotimaista. Tyypillistä tuolla kaupassa.

Aikaisemmalta kerralta mieleeni on jäänyt keski-ikäinen pariskunta, joka oli ostamassa Vivecalleen muovista kampasulkijakansiota. Värivaihtoehdot olivat musta ja valkoinen ja kansioissa luki Black ja White. He kävivät seuraavan keskustelun:

- Kummastakohan se Viveca tykkäis?
- Jaa-a.
- Otetaanko tää pläki vai tää vaitti?
- Kyllä se vaitti on parempi.


Joo-o. Vaitti voitti pläkin.


Eivät tuon kaupan myyjätkään ole (olleet) sieltä nöyrimmästä päästä. Kerran vuonna -96 (olen harrastanut tätä piiiiiitkään) myyjälle oli minua tärkeämpää keskustella tiskin takana olevan kollegan kanssa, kuin rahastaa mua. Koko toimituksen aikana hän ei tervehtinyt, ei katsonut minuun eikä sanonut mulle mitään, edes tuotteen hintaa. Maksoin käteisellä ja antaessaan vaihtorahoja hän edelleen katsoi muualle ja jutteli toiselle myyjälle. Tarkoituksella jätin vastaanottavan käteni kauas hänen kädestään ja koskapa hän ei katsonut mitä oli tekemässä, kolikot kilisivät tiskille. Hänen reaktionsa oli "Oho!" Hän keräsi kolikot ja ojensi ne mulle, mutta edelleenkään ei puhunut mulle mitään.

Multitasking

Katselin tässä eräänä päivänä nuortamiestä, joka ajoi polkupyörällä ilman käsiä jotta voi pidellä käsissään lukemaansa kirjaa; samalla hän kuunteli korvalappustereoitaan.

Onko ihan pakko?

"Sullon varmaan paperit tähän?"

kysyi R-kioskin täti tänään, kun olin ostamassa asiakkaalleni tupakkaa.

Suu maireana vastasin:
"Voi ihanaa! Mä täytän ens kuussa 36." :)

Se on täällä taas

Syöpä.
Isän serkulta löydettiin pitkälle levinnyt munuaissyöpä, jonka etäpesäkkeitä on maksassa, keuhkoissa ja aivoissa. Ennuste on tyly.

Hiljaiseksi vetää. Väkisinkin mielessä pyörii parin vuoden takaiset tapahtumat ja tunteet. 

Lokkivahti, osa 2.

Mun mitään avaraaluontoa tartte kattella. Mä oon parvekkeella ja seuraan lokkivauvojen seikkailuja.



Tässä äiskä tai voi se olla iskäkin.
 

Tässä vauvat, nuoriso, muksut.

Kun olen tässä muutaman viikon seurannut tätä non-stop luontoiltaa, niin olen kakofoniasta (lokit, pääskyt, räkätit) oppinut tunnistamaan poikasten piipityksen, vanhempien varoitushuudon sekä normaalin moimitäsullekuuluuälätuumulleselittään-huudon. Scary, huh?!?


*kuvat suurenevat klikkaamalla*

 Vahtivuorossa ollut vanhempi varoitti parkkiksen laidalle tulleesta autosta, mutta auto poistui.

 Sitten varoitettiin tästä pariskunnasta.

 Ja kun ihmiset eivät älynneet muuttaa suuntaansa, piti heitä alkaa uhkailemaan valehyökkäyksillä.

Hieman ihmettelin miksi nämä kaksi kulkijaa, jotka menivät suoraan kohti lapsia, eivät aiheuttaneet hälytystä. Muksut juoksivat vikkelästi alta pois, joten hätää ei ollut.

Ja juoksivat meidän etupihalle kukkia tuhoamaan. Eikös se kuulu nuorten pakollisiin harrastuksiin?

 Välillä täytyi kipittää iskän/äiskän luo

 vähän lohtua ja kupuruokaa saamaan.

 Ja siitä oli hyvä jatkaa matkaa viereiseen leikkipuistoon kokeilemaan keinulautaa ja karusellia.

Mutta sitten... voi Hitchcockin Linnut sentään! Parkkipaikalta lähestyi suoraan kohti leikkikenttää ihminen, jonka askel oli niin päättäväinen että vanhempiin iski paniikki.
Varoitushuudot kaikuivat viiltävinä, kun tuota supervaarallista naisihmistä alettiin ajamaan pois lasten lähettyviltä.

 Tässä viimeistään ihminen on huomannut, että jotain on meneillään. 

Aggressiivisesta lokista ällistyneenä nainen seisahtui paikoilleen.

Kun yksi ei riittänyt ajamaan pois pysähtynyttä lenkkeilijää, tuli toinenkin apuun ja nainen ihmetteli tilannetta suu auki. Ei varmaankaan älynnyt mistä on kyse. Ihmetteli vain hyökkääviä lokkeja.

Nainen jäi hetkeksi puun suojiin seuraamaan lokkien hyökkäyksiä, mutta poistui (pitkin puiden varjoja), kun totesi että nuo linnut eivät lopeta.

 


 Niin, että täältä löytyy luonto-ohjelma, poliisisarja ja kauhuleffa samassa paketissa...

Lokkivahti, ei sellainen kun Helsingin Kauppatorilla

Kaikki nuoret ovat vähän villejä ja vaativat vahtimista. Nämä kaksi lokkia vahtivat omia jälkeläisiään öin ja päivin. Välillä vahtiminen on niin äänekästä, että tätä ihmistä vähän kyllästyttää.

1. ja 2. ovat vahdissa ja 3. on vahdittavat. 
Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Päiväunien aikaan penskat nukkuivat tuossa oikealla näkyvän punaisen pikkupakun katveessa ja silloin niitä oli kolme. Nyt kun katselin näitä kuviani tuossa ruudulla niin muksuja näytti olevan vain kaksi.

 

Vähän ovat karun oloiset nämä yöpymispaikat, mutta eipä ne järvien ja merien kallioluodot sen pehmeämpiä ole, kuin tuo asvalttikaan.

EDIT: seuraava ilta/yö
Kyllä muksuja se kolme on. Ovat taas löytäneet paikkansa valkoisten maaliviivojen lomasta. Vanhemmat ovat hieman hellittäneet otettaan. Muksut ovat pitkiä aikoja keskenään ja vanhemmat tyytyvät satunnaisilla ylilennoilla tarkastamaan tilanteen. Minutkin tarkastettiin parilla ohilennolla, mutta ei koettu uhaksi sillä valehyökkäyksiä ei tällä kertaa tullut. (Vielä viimeviikolla niitä tuli. En tiedä missä muksut silloin olivat. Ehkä talomme katolla pesässä ja minä ylimmän kerroksen parvekkeella olin luonnolliestikin suuri uhka.)

Hyvää juh... joulua!

Mitä tehdään juhannuspäivänä?
No askarrellaan joulukortteja tietty!!

*check*

Armolaulu

Hitaan kiiruhtamisen vaikeus

En ole pyöräillyt kahteen vuoteen. 
Viime töikseen ennen sairastumistaan isä huolsi pyöräni ja silloin ajoin syysviileillä keleillä muutaman kerran. Pyöräni on isän tekemä, koottu osista, jotka olen saanut itse valita. Maalattu väreillä, jotka olen itse tarkoin valinnut. Siksi se edustaa mulle isää. Pyörät olivat yksi isän harrastuksista.

Kahteen vuoteen en ole em. syistä pyörääni koskenut. Tänä keväänä kuitenkin päätin jälleen palata kovasti pitämäni liikuntamuodon pariin. Kaihoten olin työmatkoillani katsellut pyöräileviä ihmisiä ja koin että nyt halu polkea on pyörän aiheuttamia surun tunteita suurempi, aiemmin ei niin ollut. Kahden vuoden seisonnan jälkeen pyörä kävi ensimmäistä kertaa elämässään maksullisessa huollossa, vieraissa käsissä, sai uuden etupyörän ja pidemmän taka-aisan.

Sitten hitaan etenemisen vaikeuteen. Liikunalliset vahvuuteni ovat rauhallisissa pitkäkestoisissa suorituksissa, sprintteriksi musta ei ole. Heikkouteni taas on vauhdinhurma. Pyörällä (niin kuin autollakin) pitää mennä lujaa. Polkea täysillä koko ajan. Tästä luonnollisesti seuraa se, että olen puhki ennen kuin olen kunnolla edes aloittanut. 

Pari vuotta sitten hankin sykemittarin, jotta se muistuttaisi mua kun vauhtia on liikaa. Laitoin hälytysäänet ns. rasvanpolttoalueen ala- ja ylärajoille. Muutaman kilometrin jaksoin kuunnella laitetta, kun se hälytti sykkeen nousemisesta liian korkeaksi. Sitten vaimensin hälyn ja annoin mennä. Ei siis mitään apua. 

Nyt olen jälleen saman ongelman äärellä. Sykemittarin patterit tarttis vaihtaa, mutta toisaalta eipä siitä aiemminkaan apua ollut. Tällä kertaa täytyy vain päättää ajaa rauhallisemmin. Tietoisesti olen pakottautunut katselemaan sivuille ja ihailemaan maisemaa, laskettelemaan vapaalla tasamaallakin eikä vain alamäissä ja olen todennut, että onneksi mulla on vain kolme vaihdetta. Hieman olen haaveillut seitsenvaihteisesta kapasta, mutta juuri tänään totesin, että se tekisi vain hallaa hitaustoiveilleni. Nyt herään hidastamaan siinä vaiheessa, kun alan kaipaamaan kolmosta isompaa vaihdetta. Tavoitteena on siis pyöräillä kuten kukkahattuiset tädit hameissaan kesäisellä hiekkamaantiellä.

EI NÄIN!!

VAAN NÄIN! :)

Kesäloma alkaa Suvivirrellä

Tänä aamuna (kuten tavallista) sisäinen kello herätti 10 min ennen kellon soittoa. Tänä aamuna (kuten tavallista) yksi ensimmäisistä toiminnoistani on laittaa tv päälle. Kanavaksi oli jäänyt Yle Teema. Siellä oli juuri alkamassa Hartaita säveliä -ohjelma. Ensimmäiseksi soi Suvivirsi kanteleella soitettuna. Tulin hyvälle tuulelle, että minua muistutettiin miltä tuntui lapsuudessa koulun kevätjuhlien aikaan, kun Suvivirttä laulettiin. Suvivirsi ja sen tuoma tunnelma on juuri oikea tapa aloittaa viimeinen työpäivä ennen kesälomaa.

Melkein sukkana

Kävin hakeen digiboxin. Sen jälkeen oli pari muuta bisnestä hoidettavana. Viimein kotiuduttani aloitin asentamisen. Kesken puuhan silmäni osui paketin kylkeen, jossa luki "antenniverkkoon". Ei perskuta! Sen piti olla kaapeli. Tarkistin kuitin ja siinäkin luki kaapeli, mutta käteeni olin saanut antenniversioisen lootan. Eikun taas tien päälle ja vaihtamaan. Vaihto oli onneksi nopea ja palasin kotiin oikeanlaisen boxin kanssa. Asentaminen oli supernopeaa ja helppoa. 

Nyt voi tv-addikti taas rauhoittua, kun saa äänitellä kaikki maailmantärkeät ohjelmat.
...ja päätin olla ajattelematta kaikkia niitä ohjelmia, jotka jäivät ikuisesti jumiin tuolle vanhalle boxille ja siten jäävät näkemättä.

Kahden palkan talous

Digiboximme kuoli tänä aamuna. Oli oireillut jo pitkään joten odotettavissa oli.

Tässä hetkessä olen niin kiitollinen, että elän kahden palkansaajan taloudessa. Yksin asuessani olisin tässä tilanteessa ahdistunut siitä miten viimeiset rahat menevät uuden boxin hankintaan (kun tv-addikti ei voi olla ilman). Nyt vain totesin, että haenpa uuden kun Gigantti aukeaa.

Mun työpaikalla...

...näytti tänään tältä.

 

 

 Meidän piskuinen raparperimaa. Ei ole kovin montaa(kymmentä) neliöö.

 

Hyvä Jussi!

Jussi on mun serkku ja hivenen täytyy tuntea ylpeyttä serkkupojasta.

 

Viro sai ensimmäisen suomalaisen kaupunginvaltuutetun  

Tarton yliopiston lehtori Juha-Matti Aronen nousi Tarton kaupunginvaltuuston varajäsenestä varsinaiseksi valtuutetuksi ja haluaa jatkaa työssä myös syksyn vaalien jälkeen. Hän sanoo, ettei osaa ajatella elämää ilman Tarttoa

 Lue koko juttu YLEn sivuilta

Sotilas

"Kyllähän me siitä lähetään liikkeelle että nää on mun maita ja tänne on minkään luontokappaleen ihan turha tulla riehuun!"

         -  Myrkyttäjä, Kummeli     linkki ks videoon


Ilkeä, sitkeä, nopea ampiainen oli saanut golfpallon kokoisen pesänalun aikaiseksi meidän parvekkeen yläreunaan. Kun huomasin tuon invaasioyrityksen, taruin luottoaseeseeni Bygoniin ja sen vahvistukseksi valitsin mopin varren. 

Urheana, pelkäämättömänä kävin taistoon. Lyhyt sarjatuli bygonia. Mitään ei tapahtunut. Mopin varrella miekkailin pesää niin, että vihollinen livisti punkkeristaan. Salama toisella aseella annoin pitkän sarjatulen. Vihollinen pakeni. Pistimelläni tuhosin omalle alueelleni rakennetun linnoituksen. Jäin odottamaan sillä aavistin vihulaisen palaavan. Olin päättänyt sotia tämä sodan loppuun ja varmistaa, että alueellamme ei majaile vieraita joukkoja. Tukevasti seisoin omalla maallani miekka toisessa ja sarjatuliase toisessa kädessäni. Tuuli leyhytteli hiuksiani, kun tyynenä mutta valppaana odotin vihollisen paluuta. Ja niinhän tuo yritti paluuta, seitsemän kertaa. Joka kerran annoin sarjatulen raikua niin kauan kuin vihollinen oli sen ulottuvissa. Virheellisen siirron myötä vihollinen jäi satimeen taistelulinjojen (parvekelasien) väärälle (sisä)puolelle, jolloin armotta laskin sarjatulta niskaan niin että lasit värjäytyivät harmaaksi. Se oli lopullinen isku. Vihollinen lähti vaappuen eikä enää palannut. Tämä maa oli jälleen meidän ja vain meidän.

Kerratut valkovuokot

Kerrattujen valkovuokkojen aika on näin vähän jälkeen luonnonvalkovuokkojen.
Ne ovat niin ihanan puhtaan valkoisia.