mutta yksi harrastuksistani on mennä paikalliseen "paremman-väen-tänne-saa-tulla-vain-mersulla-merkkivaatteilla-ja-isolla-rahalla -kauppaan" ja naureskella partaani seuratessani pikkusormi pystyssä ostoksia tekeviä ihmisiä. Joka kerta löytyy hauskaa seurattavaa.
Tällä kertaa hississä oli pariskunta, joka huomiota herättävällä volyymilla varmistivat, että kaikki kuulevat heidän puhuvan toista kotimaista. Tyypillistä tuolla kaupassa.
Aikaisemmalta kerralta mieleeni on jäänyt keski-ikäinen pariskunta, joka oli ostamassa Vivecalleen muovista kampasulkijakansiota. Värivaihtoehdot olivat musta ja valkoinen ja kansioissa luki Black ja White. He kävivät seuraavan keskustelun:
- Kummastakohan se Viveca tykkäis?
- Jaa-a.
- Otetaanko tää pläki vai tää vaitti?
- Kyllä se vaitti on parempi.
Joo-o. Vaitti voitti pläkin.
Eivät tuon kaupan myyjätkään ole (olleet) sieltä nöyrimmästä päästä. Kerran vuonna -96 (olen harrastanut tätä piiiiiitkään) myyjälle oli minua tärkeämpää keskustella tiskin takana olevan kollegan kanssa, kuin rahastaa mua. Koko toimituksen aikana hän ei tervehtinyt, ei katsonut minuun eikä sanonut mulle mitään, edes tuotteen hintaa. Maksoin käteisellä ja antaessaan vaihtorahoja hän edelleen katsoi muualle ja jutteli toiselle myyjälle. Tarkoituksella jätin vastaanottavan käteni kauas hänen kädestään ja koskapa hän ei katsonut mitä oli tekemässä, kolikot kilisivät tiskille. Hänen reaktionsa oli "Oho!" Hän keräsi kolikot ja ojensi ne mulle, mutta edelleenkään ei puhunut mulle mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)