Lähtöfiiliksiä

Työt ovat nyt päättyneet. Hyvillä mielin olen. 
Äitini tiivisti lähtötunnelmat kätevästi negaatioiden kautta: "Sä et lähde ovet paukkuen, että onneks pääsee eroon, etkä lähde loputtoman haikeana, että harmi kun on mentävä. Sulla on asiat siis aika hyvin."  Niin on! 

Kovin suuria tunne-elämyksiä ei lähtöön liity ja siksi olenkin ajattelut, että asioiden siis kuuluu mennä näin. Näin on hyvä.

Tänään pohdin ääneen, että koskakohan tajuan, että oikeasti en mene enää töihin. Se ei ole vielä ns. "uponnut". Sitä odotellessä vietän kesälomaa :)

Ihana turhuuksien turhuus!! Pinkki p*skapaperi!!

Siis niiiiin ihana! Siis ihan pakko ostaa!
Ehkä wc:ssäkin tuoksuu vain ruusuilta, kun tätä käyttää.

Keltainen ilta-aurinko ei ollut paras mahdollinen kuvausvalo joten laitoin tavallista valkoista viereen niin tuo iiiihana pinkkiys erottuu.

Mies purskahti nauruun, kun näki mun tulevan kotiin kaksi tällaista pakettia kainalossa :D
 

Muutos

Olen turvallissuushakuinen ihminen. Isot muutokset teen piiiiitkän harkinnan jälkeen. Mies välillä vähän ihmettelee hitauttani, noh hän taas on niin nopea käänteissään että mua hirvittää. Mutta että tähän olen tullut, että jään pois töistä ja lähden kouluun, on ollut vuosien harkinnan tulos. Pitkä harkinta- ja selvitysaika takaa kuitenkin sen, että jälkeenpäin mun ei tarvitse katua eikä jossitella. Tämä on oikea päätös. 

Vaikein asia on ollut henkinen luopuminen työkavereista. Tämäkin asia kuitenkin sai päätöksensä ahaa-elämykeen myötä. 
Viime viikkoina työmaalla on ollut sijaistamassa jo eläkkeelle jäänyt työkaveri, joka kymmenen vuotta sitten otti mut vastaan isolla halauksella, kun ensimmäistä kertaa astelin talon ovesta sisälle. Aika ajoin olen viime vuoden aikana huomannut haikailleeni "vanhoja hyviä aikoja", mutta kun hän tuli töihin niin huomasin, että mä en turhaan kaipaa entistä. Hänen kanssaan työskennellessäni huomasin, että henkinen kotini on se porukka, joka oli tuolla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen viimeinen jäljellä siitä porukasta. Työmaalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja mä kuulun siihen poistuvaan sukupolveen. Tämän tajuttuani tiesin olevani viimeistä pisaraa myöten valmis muutokseen. Viikkoa myöhemmin sain tiedon kouluunpääsystä.

Arvoitus

Onko kuvassa:
a) Princen laulama Purple rain
b) äbsölutli fäbilös auringonlasku kuvattuna meidän parvekkeelta

Että tähänkin taas törmäsin...

...ei tätä vakavana voi kuunnella.

Opiskelija 2014-2016!!!!

Ruokaostokset jäi purkamatta kun näin oppilaitoksen kirjeen eteisen lattialla.
Sain paikan!!
Pääsin opiskeleen!!!

Jeeeeeeeeeee!!!!!!!!

Koulu alkaa 11.8. Juuri sopivasti sillä kesälomani päättyy 10.8 :) Kiitos Luojalle, joka suo!!

Isona minusta tulee siis merkonomi! Tutkinnon (joka on mulle jo kolmas ammattitutkinto) on tarkoitus tukea mun sosiaali- ja terveysalan AMK tutkintoa, jotta pääsen mielenkiintoisempiin töihin. Olen hakenut monia töitä, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Niinpä aloin miettiin mitä tarvitsen, jotta olen mielenkiintoisempi työmarkkinoilla. Päädyin merkonomiin. Samalla päätin että ryhdyn opiskelijaksi täysiaikaisesti, enkä työn ohessa. Näin saan kaipaamani tauon työelämästä.

Tapahtui töissä perjantaina 13. päivä

Hämä-hämä-häkki, kiipes kahvinkeittimeen.

Tuli huuto rankka hämpin ulos vei.

Kengänpohja kova hämpin hengen vei.

Hämä-hämä-häkki ei todellakaan-koskaan-enää-IKINÄ kiipee keittimeen uudelleen.

  

Kun pitsa ei mahdu lautaselle

Kävinpä viime viikolla paikallisessa kebabbilassa pitsalla. Oli niin reilun kokoinen pitsa, että lautanen jäi toiseksi.

Tuo kohouma pitsassa on lautasen reuna :)
 

Ja juu, tästä pitsasta sai Mieskin osansa. En edes kuvitellut jaksavani kaikkea ja niinpä vein loput Miehelle kotiin.


Syödessäni näin mieltälämmittävän episodin. Sisään astui huonojalkainen mies keppiensä kanssa. Omistaja näki hänen tulevan ja kiirehti auttamaan. Mies oli selkeästi vakioasiakas sillä häneltä kysyttiin hänen omat ja lähipiirinsä kuulumiset. Loistavaa palvelua oli että mies sai täydellisen pöytääntarjoilun: tilaus otettiin vastaan ja maksutoimenpide tultiin suorittamaan pöydän ääreen, koska miehen oli selkeästi vaikea liikkua. Tuli hyvä mieli :)

Haastattelu

Tänään kävin koulun haastattelussa. Kuten olin arvellutkin halusivat kartottaa motivaatiotani ja koulutuksen tarpeellisuutta juuri mulle. Ja kuten tosi mukava opokin kertoi, niin katsoo hän sitäkin miten soveltuisin opiskelemaan itseäni puolta nuorempien kanssa, että istuisinko joukkoon (Oonko tarpeeksi lapsellinen?)? Kyllä olen. :)

Lopullinen ratkaisu selviää aikaisintaan 18.6, viimeistään elokuun lopulla. Siispä kädet ristissä odottelmaan...

JEEE!

Koulu johon haen opiskeleen, kutsui haatatteluun!! Jee!! :D 
Sain puhelun ollessani kaupassa ja piti ottaa muutama tanssiaskel vaaterekkien välissä.

Niin neonia, niin neonia!

Jossain seuraamistani kässäbblogeista mainittiin Novitan Tivoli neonraitalanka. Sen kerrottiin olevan oikein reippaan neoninen, joka ei oikein tahdo kuvissa toistua. Kaupassa silmäillessäni löysinkin sitä ja niinhän sitä piti kotiuttaa pari kerää. Ja toden totta se on hyvin neoninen ja toden totta, se kirkkaus ei oikein toistu kuvissa.

Siitä tuli perus nilkkasukat, joihin riitti yksi kerä. Toinen jäi siis varastoon. Mulla on tosi vähän hajua siitä miten paljon lankaa mihinkin työhön tarvitsee ja siksi(kin) multa löyty epämääräisiä jämäkeriä. Onneksi mulla on ystävä, joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen ja niinpä lahjottelen hänelle lankoja joita en enää halua käyttää.

Mutta tässä siis neonsukat.

Langat: Novitan Tivoli neonraita

Puikot: 3  bambut

Silmukkamäärä: 48

Koko noin 39-40 (itselle, tuli turhan isot) 

Lanka ei ole niin napakkaa kuin esim Seiska veikka ja sukka lötköstyy jalassa hyvin nopeasti. Ja kun tuli vielä vähän liian isot sukat niin putoileehan nuo. Katson nyt ekan pesun yli ja jos putoilu on edelleen ongelma, pujottelen ohuen kuminauhan nilkan kohdalle. Tämä temppu on parantanut monen sukan käytettävyyttä.

Täti, joka sanoi soo soo!

Tänään kävin paikallisella ärrällä. Sen edessä seisoi vapisevan vanha vaari. Hänen edessään oli kaksi max ekaluokkalaista poikaa, jotka härnäten vaativat vaaria näyttämään taskunsa, että onko rahaa. Vaari vastasi hiljaa ettei hänellä ole rahaa. "Ryökäle! Näytä taskusi!" huudahti toinen natiainen. Tilanne ei näyttänyt hyvältä, mutta en puuttunut, koska en ollut varma ovatko he samaa porukkaa. Toimitin asiani ja poistuessani vaari tuli sisälle kioskiin. Pohjat olivat pyörineen menneet kiskan taakse. Minä menin perässä ja pidin pojille pienimuotoisen saarnan käyttäytymisestä. Olivat kuulemma vitsillä vaan... ei lohduttanut. Kehotin jatkossa nätinpään käyttäytymiseen: "Joo." kuului tuplavastaus.

Terveisin, täti joka sanoi soo soo

Puolustusvoimien huutokauppa

Pari päivää sitten kävimme Puolustusvoimien huutokaupassa ihmettelemässä ja shoppaamassa.

Puolustusvoimat myi pois tarpeetonta, vanhaa ja osin rikkinäistäkin tavaraa, isoa ja pientä.

Mies oli niiiin elementissään armeijan välineistön keskellä. Otti noin miljoona kuvaa.

Mitä lähti mukaan?
Ei ainakaan säiliöperävaunua,  vähän pienemmällä päästiin.
Mies osti yhtä ja toista mm. sarkahousut ja nahkasaappaat.
Mä nappasin polkupyörän pumpun ja tämän metallikulhon. Kulho on selkeästi tehty kovaan käyttöön sillä on painavampi kuin miltä näyttää. Silti se ei ole välttynyt kolhuilta.
 

 

 

Oravalla puussa leipä oli suussa

Överit

Ei ei, kyse ei ole vappujuhlinnan tilittämisestä. Minä kun en vappuna juonut simaa väkevämpää.

Eilen heräsin ajatukseen, että mun täytyy lähtee kenkäostoksille. Ajatuksissa oli kahdet tai kolmet kengät. Ostin seitsemät. Joo-o överiks meni :)

Kantava ajatus näissä kesäkengissä oli "potkaisemalla jalkaan". Kärsivällisyyteni ei riitä nauhojen sitomiseen. Lenkkaritkin sidon aina niin löysälle, että ne voi vetää jalkaa ilman nauhoihin sotkeutumista.

Nämä luonnonvalkoiset olivat supermukavat jalassa.

Tytöllä pitää olla yhdet pinkit kengät! Ja toiset vähän järkevämmän väriset.

Perus mustia balleriinoja mulla ei oo koskaan aiemmin ollu.

Mustat lenkkarit on ollut mulla ostoslistalla jo pari vuotta. ...ei mitään kiirettä. Viimeks mulla oli sellaiset 2009 ja silloin huomasin miten kätevät sellaiset on. Mustat lenkkarit on loistavat puolivirallisiin, paljon kävelyä vaativiin tilanteisiin. Niitä tulee vastaan sen verran, että muutamaan kertaan olen harmitellut etten ole tullut ostaneeksi uusia rikki menneiden tilalle. Nyt ostin.

Näissä on hiven korkoa.

Koko satsille tuli hintaa yhteensä 163€, eli noin 23€/kenkäpari.



Syitä ja seurauksia

Viime syksynä tein eteisessä raivauksen ja siinä yhteydessä heitin pois useat oikeasti rikkikävellyt kesäkengät. Niinpä tänä keväänä, ennen ostosreissua, olin tilanteessa että koko kesäkenkävarantoni näkyy alla olevassa kuvassa. Seitsemän vuotta vanhat lenkkarit. Siinä kaikki.

Tapanani on muutenkin ostaa vaatteita harvoin, mutta enemmän kerralla. Joten tämä on minulle ihan tyypillistä. Nyt ei tarvitse moneen kesään miettiä kenkäasiaa ja se on hyvä.

Talvikengissä on nyt vähän sama tilanne. Omistan kahdet talvikengät (yhdet mukavat + rikkinäiset, yhdet epämukavat + ehjät) joista nämä rikkinäiset olivat jo toissa talvena "viimeistä talvea jalassa", mutta niin vaan tepsuttelin niillä viime talvenkin. En vain saanut aikaiseksi lähteä ostoksille. Nyt vieläkään en heittänyt pois niitä rikkirepsottavia kenkiä, jotta lumen tullessa ei tarvitse lähteä paniikkiostoksille kesäkengillä. Joten katsotaan miten syksyllä käy. Tuleeko hankittua uusia vai mennäänkö niillä "vielä yksi talvi".

H Y W Ä Ä - H Ä - H Ä Ä _ _ _ W A P P U A ! ! ! !

 Ihan kiltisti kaveri matkusti takapenkillä, vaikka aika hurjalta näyttääkin :)

Kevättä

Pitkästä aikaa otin kameran mukaani parina päivänä. Heti tuloksena oli kevätkuvia. Vuoden vanhassa kännyssäni on niin huono kamera, ettei sillä voi kuvia ottaa, joten kuvailua on tullut tehtyä kovin vähän.

 

Ensimmäinen uhmakas keltavuokkokin on jo auennut.
 

Ambivalenttia

Kun känny unohtuu kotiin työpäivän ajaksi, on se semisti harmittavaa, koska ei kahvitauolla pääse uppoutumaan blogien maailmaan.

Ambivalenttia on kun kotiin palatessa huomaa, että kukaan ei ole soittanut tai viestitellyt. Helpotus, kun ei ole missannut mitään tärkeää ja pettymys, kun kellään ei ole ollut mitään asiaa mulle...

Mitä eroa...

...on puhdistusaineella ja vedellä?

Mun mielestä ei mitään. Vihreitä molemmat. 
Siksipä odotankin mielenkiinnolla millaista mutantti-rairuohoa meille kasvaa, jos kasvaa, kun sitä on ensin kunnolla kastellut puhdistusaineella.

Spontaani aprillaus + uutta

Eilen en arvannut aprillaavani suunnitellessani tekeväni tänään kaalipataa. Lenssu (oon saikkurilla) yltyi kuitenkin niin pahaksi, etten mitenkäänpäin jaksa pilkkoa ja paistaa tänään, ehkä huomenna. Ruokimme itsemme "pakastimesta uuniin" ruualla. 


Mutta toinen asia, jota tässä olen pohtinut on uuden asian paljastaminen itsestäni. Täällä blogissa en ole kertonut kaikkia harrastuksiani, ihan tarkoituksella, mutta nyt olen ajatellut paljastaa yhden niistä.

Kudon, tai kai se virallinen termi on neulominen, mutta minä olen aina puhunut kutomisesta, kun tarkoitan puikkoja ja lankaa. Aloitin vuonna 2002 kävelemällä sisään ystäväni käsityöliikkeeseen ja kysymällä saanko opetuksen kaupan päälle, jos ostan langat ja puikot. Näin kävi ja siitä lähtien on tasaisen epätasaisesti, kausiluonteisesti syntynyt sukkia, tumppuja ja kaulaliinoja.

Tässä viimeisin valmistunut työ. Suunnittelin pitkään tekeväni kirjo-kirjo-kirjosukat, sellaiset mitä olin kadehtien katsellut työkaverin jaloissa. Suunnitelin kuvion paprille ja sitten toteuttamaan.

Langat: Seiska veikkaa

Puikot: 3,5 bambut

Silmukkamäärä: 40

Koko noin 38-39 (itselle)

Huomasinpa että jalassani on toiset koskaan kutomani sukat vuodelta 2002. Langan merkkiä en muista, on ensimmäisiä pätkävärjättyjä, joita alkoi ilmestyä tuolloin 2000-luvun alussa. 

 

Ihan ensimmäiset tekemäni kävelin puhki ja ne on jo heitetty pois. Muutama muukin alkoi rikkoontumaan samaan aikaan joten päätin tehdä itselleni muutamatkin sukat. Yhdet teinkin, tarkoituksella vähän isot, koska luulin tarvitsevani sellaiset, mutta nepä olivat epäkäytännölliset ja ovat nyt Miehen jalassa. Ehkäpä lähitulevaisuudessa kuvailen nyt olemassaolevia tuotoksia lisää, mutta aloitetaan nyt näillä.