Särkänniemeen Särkänniemeen!

Me lapset, siis me kaksi aikuista, päätettiin 18.3 lähetä Särkkään vapaapäivää viettämään.

Suurin osa toiminnoista oli kiinni, delfinaariokin remontissa, ja auki oli vain Näsinneula, planetaario ja akvaario (mikä tarkoitti alennettua lippuhintaa). Mutta riittihän niissäkin ihmettelemistä.

 Myös talviaikaan saa rannekkeen :)

 

Aloitimme planetaariosta. 

Tässä siitä kuva ylhäältä päin. 

Näytöksenä oli Tähtien salattu elämä. 

Ihan planetaarion peruskamaa, ei mitään uutta ihmeellistä.

 

Avaruuden jälkeen menimme akvaarioon.

(Joo, eikä tartte odottaa, että muistaisin kaikkien kuvattujen ötököiden nimiä. 

En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että painaisin ne kaikki mieleeni.)

 Heti ensimmäisenä meitä tervehti tällainen lisko.

  

Seuraavassa tankissa oli piraijoita.

 

Nämä olivat aika isoja kavereita. Tämä ensimmäinen ui non-stoppina ympyrää.

 Tämä toinen pysytteli sivussa.

Kuvassa kaksi viiksekästä otusta.

Näillä kavereilla on aina maanantaiaamu.

Joku koukkunokka. Ihan estottomasti naureskelimme Luojan luomille omituisuuksille. 

Mutta varmaan kalat naureskeli myös meille.

Tää kaveri (riikinkukkorausku) uskalsi vain pikaisesti vilkaista meitä ruudun alareunasta.

Näillä sädehti hopeaa kyljissä.

Nämä ristin minidelfiinikaloiksi. Oikeasti ne oli nimeltään norsukaloja.

 Kostea akvaarioympäristö on ihanteellinen orkideojen kasvatukseen.

 

 

 Tällä kaverilla oli jalat, joilla se myös käveli.

Meriosaston kuvista tuli sinisiä.

 

Entisessä hyljealtaassa asui nyt mm. sampi, joka oli otettu kiinni vuonna 1972. 

Ovat aika pitkäikäisiä kaloja.

 Sampi kurkkasi ensin varovasti alalaidasta.

 Aloitti uuden lähestymisen.

  

Ja tuli tervehtimään ihan läheltä.

 M O I  ! !

 

Ja sitten Näsinneulaan!

Ensi kesäksi Särkkään aukeaa Koiramäki-alue. Se täytyy varmaan käydä katsastamassa.

 Nettisivujen mukaan Näsinneulan pystytys vei vain 33 päivää.

Tampereen keskustaa

 Heh! Etsi kuvasta meidän kotitalo!!

 

 

 Siilinkari 

 

 Huvipuisto talviasussaan.

"Tervetuloa ulkomaanreissulle!"

Kuulutti bussisetä otettuaan meidät matkalaiset kyytiin. Niinhän se on, että kyllä se Ruotsi on edelleen ulkomaa, vaikkei se - eikä ainakaan risteily - tunnu mitenkäänpäin ulkomaanmatkalta.

Tutulla työporukalla oltiin jälleen liikkeellä. Tarkastettiin uusi Viking Grace. Erilainen sisustus, design siellä oli, mutta muuten tuo ei niin kovin erilaiselta tuntunut. Henkilökunta oli ihan supermukavaa, se jäi päällimmäisenä mieleen. Ja olipa siellä "uuden konseptin" Frank's ravintola. Ruoka tilattiin ao. tiskiltä, pastat, hampurilaiset jne, jokaiselle oma tiski ja mukaansa sai litteää jääkiekkoa muistuttavan vilkkuvaloilla varustetun ufon. Ufo alkoi hälyttämään, kun ruoka oli valmis ja sen sai hakea tiskiltä. Erikoista, jälleen kerran itsepalvelua, mutta kuten työkaverit huomauttivat, niin ravintolan hinnat olivat todella kohtuulliset. Ehkä tarjoilijoiden palkoista tulleet säästöt oli tosiaan siirreetty melko suoraan ruokien hintoihin.

Ja nyt on ihan pakko tunnustaa sivistymättömyytensä. Olimme puffetlounaalla ja jälkiruokapöytää kiertäessäni nenääni haisi pa*ka. Mielessäni syytin jo kahta "juhlineen" näköistä miestä, jotka norkoilivat myös pöydän ääressä. Päästyäni pöydän päähän huomasin juustovalikoiman ja paha haju sai selityksensä. Eipä tullut piirakoita ja macaroneja (en muuten tykännyt) katsellessani, että tuo kyseenalainen aromi saattaisi olla peräisin juustoista.

Isän muistolle

Viime vuonna jaoimme isän korut minun ja veljeni kesken. Mulle tuli tämä isän joululahjaksi saama iso hemattiittisormus. 

Pian jaon jälkeen päätin teettää sormuksesta riipuksen sillä näin isoa sormusta en voi pitää ja olihan se vähän turhan maskuliininenkin.

Sormus oli niin iso, että se mahtui hyvin peukaloon.

24.12.64 oli isän ja äidin kihalajaispäivä. Samalla päivämääräkaiverruksella on olemassa myös toiset sormukset sillä he päättivät kihlasormusten lisäksi ostaa toisilleen joululahjaksi sormukset. Tämä oli isän joululahja äidiltä.


Valitsin korusepän nettisivujen perusteella. Piirtelin muutaman erilaisen suunnitelman ja niiden kanssa menin korusepän puheille. Hän kertoi mitkä suunnitelmistani oli toteutettavissa ja koru jäi työstettäväksi. Ihan ilman kuoppia tuon riipuksen valmistus ei sujunut, mutta viimein tänään kaikki oli valmista.

 

Kukan terälehdet symboloivat orkideoja, joista isä kovasti tykkäsi.

Takapinnan kaiverrus

Kaksi (melkein kolme) yhden hinnalla

Tänään päätin töistä lähtiessäni, että pistäydyn eräässä K-supermarketissa, jonka lihaosastolla työskentelin 2,5 vuoden ajan 16 (!!!!) vuotta sitten. En ole siellä käynyt lähtöni jälkeen kuin pari kertaa.

Kaupan lihamestari (silloinen esimieheni) pyrähti tiskin takana ja kysyin toiseltä myyjältä menikö hän kauaskin. Tauolle kuulemma. Myyjälle kertoilin kuka olin, koska hän oli tutun näköinen. Hän ei muistanut mua eikä mullekaan hänen nimensä ollut tuttu, mutta kasvot kylläkin. Samaan aikaan olimme siellä kuitenkin olleet.

Sovimme että kiertelen kaupassa ja odotan lihamestarin tauon päättymistä. Kierrellessäni törmäsin lukioaikaiseen tuttuuni Sannaan. Olimme hyvät kaverit sen samat 16 vuotta sitten. Kerroimme lyhyesti kuulumiset ja nauroin hänellekin, että tämä oli oikein kanntava käynti, kun vanhoja tuttuja näkyi enemmänkin.

Lihamestari saapui tauolta ja tervehdin häntä sanomalla, että tämä on muistitesti. Vain muutaman sekunnin mietinnällä hän muisti nimeni. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja päivittelimme vuosien vierimistä.

Yksi vaihe unohtui

Teinpä makaronilaatikkoa. Uuni lämpimäksi ja sitten kellottamaan laatikoiden kypsymistä.
Mutta mikä vaihe unohtui? No, laittaa ne laatikot sinne uuniin!! Tunnollisesti kellotin 45 min, mutta kellotin tyhjää uunia! Joopa joo...

Parhaillaan kellotan uudestaan ja tällä kertaa ne laatikot on siellä uunissa. On ne! Mä tarkastin!

Happy puppy

Muulikyydillä Saksaan

Kuten aikaisemmin kirjoitin lähetin Zalandon palautukseni 27.11.2012. Tänään paketti on merkitty palautetuksi. Kolme kuukautta!! Mies tokaisi, että millä muulikyydillä se meni. Juuri niin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin raha näkyy luottotililläni.

:)

2220003444214214

Tavallinen päivä meidän huushollissa

Ei mulla muuta.

Rati-riti-ralla

Kuvat otetu aikoja sitten, kun oli talvihalla.

Nämä luonnonkiharat olivat todella kauniita.

Jääkeiju pompomit kädessä, vieressä hänen lemmikkinsä lumikoira

Yöllä mukaan tulivat värivalot

Harakka

Tekstiteeveen uudenvuodenhikka

Kaivoinpa tuolta kuva-arkistosta tämän kuvan, jonka otin uudenvuoden päivänä puolen yön jälkeen.
Ylen tekstiteeveellä oli hypätty kokonainen kuukausi eteenpäin sillä aika näytti 31. tammikuuta klo 00:55:07.

Myöhemmin aamuyöstä, kahden tai kolmen aikaan vihre oli korjattu.

*LOL* minä jumppaamassa :D

Muutos suunnitelmiin

Olen vuoden päivät etsinyt uutta työtä. Eilen päätin toisin. Kävin pitkän keskustelun vt pomon kanssa ja jälkeenpäin pohtiessani tilannetta tulin tulokseen, että työnhaku saa nyt jäädä hetkeksi tauolle. Työmaalla on niin monta asiaa auki, jotenkin mielenkiintoisessa tilanteessa, että haluan olla katsomassa miten asiat lutviutuvat. Ainakin muutaman kuukauden, kesän yli, haluan olla katsomassa miten firman asiat etenee. Niin moni asia on siellä auki ja yksi juttu riippuu toisesta ja se taas kolmannesta jne. Jään nyt toistaiseksi katsomaan ja seuraamaan mitä tapahtuu ja mihin minä sijoitun, kun asiat alkavat selvitä.

Päivän pitenemisen huomaa

niin helposti töissä. Siellä samat asiat toistuu saman kellonaikaan joka päivä. Siinä huomaa miten viime viikolla oli tässä kohtaa jo hämärää ja nyt on jo ihan kirkasta.

Samoin sen huomaa aamuvuoron työmatkoista. Viime viikolla tein ne mennen tullen pimeässä, nyt hämyisässä. Tervetuloa valo!

Ei paluuta menneseen

Mullahan on diagnoosilistalla myös graafisen alan ammattitutkinto ja tässä uutta työpaikkaa hakiessani olen miettinyt olisiko siinä vaihtoehto.

Tänään totesin, ettei ole.

Kävin tutustumassa työpaikkaan, jossa olisin tehnyt kakkosammattiani vastaavaa työtä. Siellä käydessä mieleeni palautui muutamassa hetkessä kaikki ne syyt, miksi tuolta alata lähdin. Pitävät näemmä edelleen paikkansa. 

Mutta tulipahan selvitettyä tuokin asia. Ei tarvitse sitä enää pohtia.

Etsintä jatkuu.

Molekyylinenä

Olen hämmästyttänyt lukuisia ihmisiä (liian) tarkalla hajuaistillani. Erotan mitä ihmeellisimpiä tuoksuja, hyvinkin mietoja. 

Tänään hämmästytin itsenänikin. Tullessani kotiin haistoin asuntomme ovella, että keittiössä on jäänyt ruisleipäpussi auki.

Ja näin kanssa oli. Suljin pussin.


EDIT 22.1.13
Joopa joo, taas molekyylinenä todisti itsensä. 

Olin tänään fysioterapiassa hieronnassa ja odotellessani vuoroani häivähti nenääni greipin tuoksu, vain ohimennen mutta selkeästi. Hieronnan alettua jumpparini sanoi, että heillä on tänään talon tarjoama hedelmäpäivä, että heillä on taukotuvassa hedelmiä ja hän juuri söi verigreipin. Taukotila oli 5-6 m päässä odotustilasta ja ovi oli auki. Nenäni bongasi greipin jo ennen kuin siitä mulle kerrottin.
 

Zalando on per***stä!

Älkää ikinä koskaan antako tyttöystävänne, vaimonne tai siskonne tilata Zalandolta yhtään mitään! Toimitus on äärimmäisen hidas, palautussysteemi ei toimi, rahoja ei palauteta.
Tein palautuksen 27.11.2012 ja odotan rahojani edelleen.

Raketit on jees!

Mun mielestä uudenvuodenraketit on niiiin hintansa arvoisia. En ymmärrä lainkaan sen tätin ajatuksenjuoksua, joka telkussa sanoo miten se on rahanhukkausta. Ei niin tasan tarkkaan ole!

Omat raketit ammuttiin ja nautittiin muidenkin ammuksista. Koen aina uutena vuotena ylimaallista yhteenkuuluvuutta ympäristöni kanssa, koska jokapuolella riemuitaan äänen ja valon voimin uuden vuoden alkamista. Se on yhteistä iloa ja riemua.