Kaikki vähänkään autoilevat tietävät nuo perässä notkujat, joille turvaväli on tuntematon käsite. Ja näin pimeällä kaupan päälle saa vielä häikäistymisen.
Ajan työmatkastani suurimman osan nelikaistaisella moottoritiellä, jonka nopeus on 100 km/h. Tänään persiiseeni ilmaantui tällainen roikkuja. Nostin nopeuteni 115 km/h, mutta perässäroikkuminen jatkui. Aloin hiljentämään vauhtia, jotta tyyppi menisi ohi. Ajoin viimein 80 km/h ja se roikkui edelleen perseessä kiinni. Kiihdytin nopeasti 115 km/h ja iilimato jäi hetkeksi kauemmaksi kunnes taas pian se oli tutulla paikallaan. Tulimme liittymäramppien sumaan, jossa on aina muutakin liikennettä ja puikkelehtimalla yritin jättää hänet taakseni, mutta ei onnistunut. Vasta kun toistamiseen laskin nopeuteni 80 km/h, tyyppi viimein meni ohi vain roikkuakseen seuraavan, edelläni ajavan peräpuskurissa. Ohitin heidät molemmat ja ohittaessani vilkaisin kuskia, nainen, niinpä niin. Reikä ratissa ja muita epäfeministisiä ilmaisuja. Mitä tulee autolla ajamiseen, mulla on munaa ja mä olen ihan äijä! En ole kuin nainen ratissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)