Viikon hurahdus

Olin viikon saikkurilla. Elämäni ensimmäisen isoäidinneliön tein alkupäivinä. Se on tuo sini-vihreä tuossa keskellä. Siitä seurasi neliöiden tulva ja viikossa syntyi 29 neliötä. Nyt ainakin osaan sen ulkoa :D 

Mitä noista sitten lopulta tulee on vielä auki. Peitto on klassikko, mutta samalla mielessä siintää ihanan kirjava villatakki. 

Minä kuntosalilla

Kuolleet heräävät henkiin

Muistisairaus ei ole helppo sairaus, ei sairastavalle eikä hänen läheisilleen. Armollinen sairaudesta tulee, kun sairastava ei enää itse tajua olevansa sairas. Silloin ihminen on tyytyväinen, kun ei ole nälkä, vilu eikä kipuja. Yksi lämmittävä ajatus on, että kuolleet heräävät henkiin. Kuolleet vanhemmat ovat jälleen elossa siellä omassa kodissa. Kuollut lapsi käy taas koulua. Ja kuolleet sisarukset odottavat jälleen, että lähdettäisiin tansseihin.

???

12. päivä kun on kuumetta, limaa keuhkoissa ja nenässä, yskää, kurkku kipeä, päätä ja ikeniä särkee. Yskiminen sattuu selkään. Korva on täysin lukossa ja korvan ympärillä on puutuneisuutta. Maku- tai hajuaistia ei ole ollut viiteen päivään. Kuulen itsekin miten hengitykseni rohisee. 

Ja siltikään lääkäri ei oikein tahtonut löytää musta mitään tautia. "Mä kirjoitan tähän nyt keuhkoputkentulehdus, kun jotain tähän täytyy laittaa."

En ole etelän hetelmä

Pari päivää sitten työkaveri totesi, että ovat luvanneet kylmää ilmaa vielä ensi viikolle. Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli "Hyvä!" Mut on niin luotu arktisiin oloihin....

Leskenlehtibongaus 2017

 Jee!!
30.3.2017

29.3.2016  
16.3.2015     
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Että osaa olla hukassa

Eilen tuli täyteen tasan 12 vuotta siitä kun allekirjoitin työsopimuksen nykyiseen työpaikkaani. Viimeiset kaksi vuotta olen ollut poissa omalta asemapaikaltani, osan aikaa koulun penkillä, osan aikaa toisella osastolla. Eilen palasin ja olin niiiin hukassa. Miten voikaan kahdessa vuodessa unohtaa ihan arkipäiväisiä asioita! Onneksi listaani on laitettu kolme perehdytyspäivää, niin ei tarvitse arvalla mennä ja säilyy turvallisuus.

Eiliseen kulminoitu monen vuoden toiveet. Toive opiskelusta ja ennen kaikkea toive työpaikan vaihdosta. Ensimmäinen toteutui, toinen ei vielä. Lähtiessäni opiskelemaan tiedostin, että saatan joutua palaamaan vanhaan paikkaani, vaikka en sitä toivonutkaan. Paluu aiheutti suurta pettymystä ja ahdistusta, joka purkautui itkuna työpäivän jälkeen. 

Tilanteeseen liittyy vielä suuria ristiriitaisuuksia. Työpaikalla on ihmisiä, joiden työtuntien määrään paluuni vaikutti vähentävästi. Heitä tämä luonnollisesti harmitti. Minä en haluaisi olla tuolla, toiset haluaisivat kovastikin olla tuolla. Olen elämäntilanteen vuoksi pakotettu pitämään vakituista täyspäiväistä työpaikkaa, joten olen siellä pakolla, vastentahtoisesti... samalla kun toiset harmissaan lähtevät sieltä minun vuokseni... *huoh*

Tämänkään aamun fiilikset eivät ole korkealla. ...ei työhön lähtö saisi tuntua tältä. Tämä ei voi jatkua pitkään. Joko mun on nopeasti sopeuduttava tilanteeseen tai löydettävä uusi työpaikka. Näillä fiiliksillä en pitkään voi jatkaa. 

Leskenlehtibongaus 2016

Eilen näkyi muutama keltainen piste kahdessa eri luottopaikassa motarin varrella. Kevät on täällä.
29.3.2016

16.3.2015   
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Erikoislanka

Vuosia sitten olin joillain markkinoilla ja siellä myyjällä oli ihana iso korillinen kasvivärjättyjä lankoja. Olisin mieluiten ostanut kaikki, mutta päädyin kolmeen kerään. Lanka oli jotain erikoislankaa, joka on tarkoitettu sukkalangaksi, eli on kestävämpää.

Langat: en muista nimeä, kasvivärjätty sukkalanka

Puikoit: 2

Silmukkamäärä: 56

Koko: noin 43-44 (hyväntekeväisyyteen)

Aaah liilaa! Osa 2.

 Piti tekasta toiset liilat heti perään

Langat: Seiska veikkaa

Puikoit: 3

Silmukkamäärä: 40

Koko: noin 39-40 (itselle)

Välimalli

Valmistuttua tuli ja nyt olen melkein palannut työelämään. Valmistumisesta huolimatta opintovapaa jatkuu. Tämä oli oma toiveeni. Se mahdollistaa pehmeän paluun työelämään ja mikäli tilaisuus tulee, voin tehdä lyhyitä pätkiä ihan mitä vaan työtä. Pääsääntöisesti teen kuitenkin sijaisuuksia omalle työpaikalleni sillä kilpailu työmarkkinoilla on todella kovaa. Kovempaa kuin osasin odottakaan. Uusia paikkoja ei tuosta noin vaan löydy.

Kengänkärjet ovat kuitenkin vakaasti kohti uutta. Vaikka joutusin työskentelemään vanhassa työpaikassa vielä pitkäänkin, niin kuitenkin on mieli jo suuntaunut kohti uutta. Mikä, missä, milloin se on, on aika avoinna ja jatkuvasti laajennan ajatteluani siitä mitä muuta voisinkaan tehdä. Teidän etten voi (eli henkisesti jaksa) olla nykyisessä paikassa määräänsä enempää, joten jatkuvasti teen pohdintatyötä siitä mitä muuta tekisin mielummin. Monet ennen epämiellyttävänä pitämäni hommat alkavat kummasti kiinnostamaan, kun halu pois nykyisestä kasvaa.

Hyvää Uutta Vuotta!

 Pari rakettia mennään ampuun hyvissä ajoin. Itse vuoden vaihteen vietän parvekkeella, koska 7. kerroksesta näkee koko kulmakunnan raketit.

Hyvää Joulua!

Aaah liilaa!

Lila on niiiin mun lempiväri! 

Näiden kohdalla tein ekaa kertaa niin, että kudoin ensin varret kaksille eri puikoille. Tämä siksi koska mulla niin kuin monilla muillakin on se toisen sukan aloittamisen vaikeus. Sitä tosiaan helpotti se, että kutoi ensin molemmat varret valmiiksi ja sitten loppuosat. 

 

Langat: Seiska veikkaa

Puikoit: 3, toiset varret tein 3,5 (ei vaikutusta kudontajälkeen)

Silmukkamäärä: 40

Koko: noin 39-40 (itselle)   

Asiaa pa*kasta ja kaiken suhteellisuudesta

Kroonisesti löysävatsaisena (IBS runs in the family) mulle on eksoottista joutua työskentelemään kakkoshädän kohdalla. Niin tapahtuu 2-3 kertaa vuodessa. Tavallista on että käytän sekä kemiallista että luontaistuote-kemiallis-hybridi -kakkajarrua, melkeinpä päivittäin. Jos on tiedossa kotipäivä, voin olla ilman sillä vessa on lähellä eikä sinne ryntäily aiheuta sosiaalista nolostumista. Muutoin varustaudun päivään kemiallisesti ja pahempana aikana lisänä on tuo hybridi, joka sitoo itseensä suolen sisällön nestettä, niin ettei se tihku ulos ilman lupaa. 

Mutta siis, olin jopa iloinen todetessani, että tällä harvinaisella kerralla potalla joutuu työskentelemään, ponnaamaan, pykäämään, änkemään (insert preferred verb). Tässä kohtaa kaikki kroonisesti kovavatsaiset muljauttelevat silmämuniaan. Voin kuvitella, että he kokevat vastaavaa riemua, jos selviytyvät kakkosasian reissusta ilman otsasuonten pullistelua. Näin siis kaikki on suhteellista. 

En käytä hästägejä blogissa, mutta jos käyttäisin, tässä kohtaa ne olisi 'elämänpieniäiloja' ja 'köyhienhalvathuvit'


PS. Täytyy pikapuoliin tehdä uusi postaus sillä en halua tämän aiheen roikkuvan ensimmäisenä kovin pitkään... *prööt* ei mulla muuta.

Sukua

Tänään käytiin äidin kanssa torilla. Tapasimme sattumalta isän serkun. Hän on kovasti saman näköinen kuin isä ja siksi olikin niin mukava katsella häntä. Oli mukava katsella tuttuja piirteitä.

Kosketus historiaan

Matkalla Eurasta kotia kohti pysähdyin Kiskokabinetissa tai tarkemmin ottaen Kiskokabinetin pihamaalla olevassa Marskin salonkivaunussa.

Lokkivauvojen aika

Taas on lokkivauvoja meidän nurkilla.

Tunnistin pikkulokkien piipityksen, kun illan tullen muu ympäristön häly hiljeni ja ampaisin parvekkeelle kameran kanssa. Vahtivanhempi oli tutulla paikallaan katon reunalla.

Pikkuväki kuljeskeli maassa ja välillä jumppasivat siipiään. Lentoon ei vielä lähdetty.

Tässä lokkivauvoja parin vuoden takaa. *klik* ja *klik*

Jäätelökesä

Olen huomannut, että joka kesä mulla on joku jäätelösuosikki. 


Tänä kesänä se on tämä:

kuvalähde

Tykkään tässä jätskissä siitä, että tuo mehujääosuus ei ole kirpeää. Usein hedelmäjäädykkeet on mun suuhun kirpeitä, mutta tämä ei onneksi ole. Mukavaa on myös heti pehmeä koostumus, ei tarvitse sulatella.


Viime kesän suosikki oli:
  kuvalähde



 Kaksi vuotta sitten tämä:

  kuvalähde

Yö vankilassa

Tässä päivänä eräänä vietin yöni vankilassa. Hotelli Katajanokan tyrmässä n:ro 435.

Hienoa miten paljon tuo hotelli edelleen näyttää vankilalta.

 

Hotellihuoneet on luotu yhdistämällä kaksi tai kolme selliä. Yksi selli on ollut yhden holvikaaren levyinen ja majoittanut neljä miestä.

 

Alkuperäiset ikkunat ovat huoneen yläreunassa, koska rakennusaikaisen filosofian mukaan ihminen paranee, katselemalla taivasta... Yksi pieni ikkuna per huone on avattu inhimilliselle tasolle. Sen isompiin muutoksiin Museovirasto ei antanut lupaa.

  

Ha ha! Elokuva ei keskeydy edes vessareissun ajaksi. :D