Asiaa pa*kasta ja kaiken suhteellisuudesta

Kroonisesti löysävatsaisena (IBS runs in the family) mulle on eksoottista joutua työskentelemään kakkoshädän kohdalla. Niin tapahtuu 2-3 kertaa vuodessa. Tavallista on että käytän sekä kemiallista että luontaistuote-kemiallis-hybridi -kakkajarrua, melkeinpä päivittäin. Jos on tiedossa kotipäivä, voin olla ilman sillä vessa on lähellä eikä sinne ryntäily aiheuta sosiaalista nolostumista. Muutoin varustaudun päivään kemiallisesti ja pahempana aikana lisänä on tuo hybridi, joka sitoo itseensä suolen sisällön nestettä, niin ettei se tihku ulos ilman lupaa. 

Mutta siis, olin jopa iloinen todetessani, että tällä harvinaisella kerralla potalla joutuu työskentelemään, ponnaamaan, pykäämään, änkemään (insert preferred verb). Tässä kohtaa kaikki kroonisesti kovavatsaiset muljauttelevat silmämuniaan. Voin kuvitella, että he kokevat vastaavaa riemua, jos selviytyvät kakkosasian reissusta ilman otsasuonten pullistelua. Näin siis kaikki on suhteellista. 

En käytä hästägejä blogissa, mutta jos käyttäisin, tässä kohtaa ne olisi 'elämänpieniäiloja' ja 'köyhienhalvathuvit'


PS. Täytyy pikapuoliin tehdä uusi postaus sillä en halua tämän aiheen roikkuvan ensimmäisenä kovin pitkään... *prööt* ei mulla muuta.