Kun pitsa ei mahdu lautaselle

Kävinpä viime viikolla paikallisessa kebabbilassa pitsalla. Oli niin reilun kokoinen pitsa, että lautanen jäi toiseksi.

Tuo kohouma pitsassa on lautasen reuna :)
 

Ja juu, tästä pitsasta sai Mieskin osansa. En edes kuvitellut jaksavani kaikkea ja niinpä vein loput Miehelle kotiin.


Syödessäni näin mieltälämmittävän episodin. Sisään astui huonojalkainen mies keppiensä kanssa. Omistaja näki hänen tulevan ja kiirehti auttamaan. Mies oli selkeästi vakioasiakas sillä häneltä kysyttiin hänen omat ja lähipiirinsä kuulumiset. Loistavaa palvelua oli että mies sai täydellisen pöytääntarjoilun: tilaus otettiin vastaan ja maksutoimenpide tultiin suorittamaan pöydän ääreen, koska miehen oli selkeästi vaikea liikkua. Tuli hyvä mieli :)

Haastattelu

Tänään kävin koulun haastattelussa. Kuten olin arvellutkin halusivat kartottaa motivaatiotani ja koulutuksen tarpeellisuutta juuri mulle. Ja kuten tosi mukava opokin kertoi, niin katsoo hän sitäkin miten soveltuisin opiskelemaan itseäni puolta nuorempien kanssa, että istuisinko joukkoon (Oonko tarpeeksi lapsellinen?)? Kyllä olen. :)

Lopullinen ratkaisu selviää aikaisintaan 18.6, viimeistään elokuun lopulla. Siispä kädet ristissä odottelmaan...

JEEE!

Koulu johon haen opiskeleen, kutsui haatatteluun!! Jee!! :D 
Sain puhelun ollessani kaupassa ja piti ottaa muutama tanssiaskel vaaterekkien välissä.

Niin neonia, niin neonia!

Jossain seuraamistani kässäbblogeista mainittiin Novitan Tivoli neonraitalanka. Sen kerrottiin olevan oikein reippaan neoninen, joka ei oikein tahdo kuvissa toistua. Kaupassa silmäillessäni löysinkin sitä ja niinhän sitä piti kotiuttaa pari kerää. Ja toden totta se on hyvin neoninen ja toden totta, se kirkkaus ei oikein toistu kuvissa.

Siitä tuli perus nilkkasukat, joihin riitti yksi kerä. Toinen jäi siis varastoon. Mulla on tosi vähän hajua siitä miten paljon lankaa mihinkin työhön tarvitsee ja siksi(kin) multa löyty epämääräisiä jämäkeriä. Onneksi mulla on ystävä, joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen ja niinpä lahjottelen hänelle lankoja joita en enää halua käyttää.

Mutta tässä siis neonsukat.

Langat: Novitan Tivoli neonraita

Puikot: 3  bambut

Silmukkamäärä: 48

Koko noin 39-40 (itselle, tuli turhan isot) 

Lanka ei ole niin napakkaa kuin esim Seiska veikka ja sukka lötköstyy jalassa hyvin nopeasti. Ja kun tuli vielä vähän liian isot sukat niin putoileehan nuo. Katson nyt ekan pesun yli ja jos putoilu on edelleen ongelma, pujottelen ohuen kuminauhan nilkan kohdalle. Tämä temppu on parantanut monen sukan käytettävyyttä.

Täti, joka sanoi soo soo!

Tänään kävin paikallisella ärrällä. Sen edessä seisoi vapisevan vanha vaari. Hänen edessään oli kaksi max ekaluokkalaista poikaa, jotka härnäten vaativat vaaria näyttämään taskunsa, että onko rahaa. Vaari vastasi hiljaa ettei hänellä ole rahaa. "Ryökäle! Näytä taskusi!" huudahti toinen natiainen. Tilanne ei näyttänyt hyvältä, mutta en puuttunut, koska en ollut varma ovatko he samaa porukkaa. Toimitin asiani ja poistuessani vaari tuli sisälle kioskiin. Pohjat olivat pyörineen menneet kiskan taakse. Minä menin perässä ja pidin pojille pienimuotoisen saarnan käyttäytymisestä. Olivat kuulemma vitsillä vaan... ei lohduttanut. Kehotin jatkossa nätinpään käyttäytymiseen: "Joo." kuului tuplavastaus.

Terveisin, täti joka sanoi soo soo

Puolustusvoimien huutokauppa

Pari päivää sitten kävimme Puolustusvoimien huutokaupassa ihmettelemässä ja shoppaamassa.

Puolustusvoimat myi pois tarpeetonta, vanhaa ja osin rikkinäistäkin tavaraa, isoa ja pientä.

Mies oli niiiin elementissään armeijan välineistön keskellä. Otti noin miljoona kuvaa.

Mitä lähti mukaan?
Ei ainakaan säiliöperävaunua,  vähän pienemmällä päästiin.
Mies osti yhtä ja toista mm. sarkahousut ja nahkasaappaat.
Mä nappasin polkupyörän pumpun ja tämän metallikulhon. Kulho on selkeästi tehty kovaan käyttöön sillä on painavampi kuin miltä näyttää. Silti se ei ole välttynyt kolhuilta.
 

 

 

Oravalla puussa leipä oli suussa

Överit

Ei ei, kyse ei ole vappujuhlinnan tilittämisestä. Minä kun en vappuna juonut simaa väkevämpää.

Eilen heräsin ajatukseen, että mun täytyy lähtee kenkäostoksille. Ajatuksissa oli kahdet tai kolmet kengät. Ostin seitsemät. Joo-o överiks meni :)

Kantava ajatus näissä kesäkengissä oli "potkaisemalla jalkaan". Kärsivällisyyteni ei riitä nauhojen sitomiseen. Lenkkaritkin sidon aina niin löysälle, että ne voi vetää jalkaa ilman nauhoihin sotkeutumista.

Nämä luonnonvalkoiset olivat supermukavat jalassa.

Tytöllä pitää olla yhdet pinkit kengät! Ja toiset vähän järkevämmän väriset.

Perus mustia balleriinoja mulla ei oo koskaan aiemmin ollu.

Mustat lenkkarit on ollut mulla ostoslistalla jo pari vuotta. ...ei mitään kiirettä. Viimeks mulla oli sellaiset 2009 ja silloin huomasin miten kätevät sellaiset on. Mustat lenkkarit on loistavat puolivirallisiin, paljon kävelyä vaativiin tilanteisiin. Niitä tulee vastaan sen verran, että muutamaan kertaan olen harmitellut etten ole tullut ostaneeksi uusia rikki menneiden tilalle. Nyt ostin.

Näissä on hiven korkoa.

Koko satsille tuli hintaa yhteensä 163€, eli noin 23€/kenkäpari.



Syitä ja seurauksia

Viime syksynä tein eteisessä raivauksen ja siinä yhteydessä heitin pois useat oikeasti rikkikävellyt kesäkengät. Niinpä tänä keväänä, ennen ostosreissua, olin tilanteessa että koko kesäkenkävarantoni näkyy alla olevassa kuvassa. Seitsemän vuotta vanhat lenkkarit. Siinä kaikki.

Tapanani on muutenkin ostaa vaatteita harvoin, mutta enemmän kerralla. Joten tämä on minulle ihan tyypillistä. Nyt ei tarvitse moneen kesään miettiä kenkäasiaa ja se on hyvä.

Talvikengissä on nyt vähän sama tilanne. Omistan kahdet talvikengät (yhdet mukavat + rikkinäiset, yhdet epämukavat + ehjät) joista nämä rikkinäiset olivat jo toissa talvena "viimeistä talvea jalassa", mutta niin vaan tepsuttelin niillä viime talvenkin. En vain saanut aikaiseksi lähteä ostoksille. Nyt vieläkään en heittänyt pois niitä rikkirepsottavia kenkiä, jotta lumen tullessa ei tarvitse lähteä paniikkiostoksille kesäkengillä. Joten katsotaan miten syksyllä käy. Tuleeko hankittua uusia vai mennäänkö niillä "vielä yksi talvi".

H Y W Ä Ä - H Ä - H Ä Ä _ _ _ W A P P U A ! ! ! !

 Ihan kiltisti kaveri matkusti takapenkillä, vaikka aika hurjalta näyttääkin :)

Kevättä

Pitkästä aikaa otin kameran mukaani parina päivänä. Heti tuloksena oli kevätkuvia. Vuoden vanhassa kännyssäni on niin huono kamera, ettei sillä voi kuvia ottaa, joten kuvailua on tullut tehtyä kovin vähän.

 

Ensimmäinen uhmakas keltavuokkokin on jo auennut.
 

Ambivalenttia

Kun känny unohtuu kotiin työpäivän ajaksi, on se semisti harmittavaa, koska ei kahvitauolla pääse uppoutumaan blogien maailmaan.

Ambivalenttia on kun kotiin palatessa huomaa, että kukaan ei ole soittanut tai viestitellyt. Helpotus, kun ei ole missannut mitään tärkeää ja pettymys, kun kellään ei ole ollut mitään asiaa mulle...

Mitä eroa...

...on puhdistusaineella ja vedellä?

Mun mielestä ei mitään. Vihreitä molemmat. 
Siksipä odotankin mielenkiinnolla millaista mutantti-rairuohoa meille kasvaa, jos kasvaa, kun sitä on ensin kunnolla kastellut puhdistusaineella.

Spontaani aprillaus + uutta

Eilen en arvannut aprillaavani suunnitellessani tekeväni tänään kaalipataa. Lenssu (oon saikkurilla) yltyi kuitenkin niin pahaksi, etten mitenkäänpäin jaksa pilkkoa ja paistaa tänään, ehkä huomenna. Ruokimme itsemme "pakastimesta uuniin" ruualla. 


Mutta toinen asia, jota tässä olen pohtinut on uuden asian paljastaminen itsestäni. Täällä blogissa en ole kertonut kaikkia harrastuksiani, ihan tarkoituksella, mutta nyt olen ajatellut paljastaa yhden niistä.

Kudon, tai kai se virallinen termi on neulominen, mutta minä olen aina puhunut kutomisesta, kun tarkoitan puikkoja ja lankaa. Aloitin vuonna 2002 kävelemällä sisään ystäväni käsityöliikkeeseen ja kysymällä saanko opetuksen kaupan päälle, jos ostan langat ja puikot. Näin kävi ja siitä lähtien on tasaisen epätasaisesti, kausiluonteisesti syntynyt sukkia, tumppuja ja kaulaliinoja.

Tässä viimeisin valmistunut työ. Suunnittelin pitkään tekeväni kirjo-kirjo-kirjosukat, sellaiset mitä olin kadehtien katsellut työkaverin jaloissa. Suunnitelin kuvion paprille ja sitten toteuttamaan.

Langat: Seiska veikkaa

Puikot: 3,5 bambut

Silmukkamäärä: 40

Koko noin 38-39 (itselle)

Huomasinpa että jalassani on toiset koskaan kutomani sukat vuodelta 2002. Langan merkkiä en muista, on ensimmäisiä pätkävärjättyjä, joita alkoi ilmestyä tuolloin 2000-luvun alussa. 

 

Ihan ensimmäiset tekemäni kävelin puhki ja ne on jo heitetty pois. Muutama muukin alkoi rikkoontumaan samaan aikaan joten päätin tehdä itselleni muutamatkin sukat. Yhdet teinkin, tarkoituksella vähän isot, koska luulin tarvitsevani sellaiset, mutta nepä olivat epäkäytännölliset ja ovat nyt Miehen jalassa. Ehkäpä lähitulevaisuudessa kuvailen nyt olemassaolevia tuotoksia lisää, mutta aloitetaan nyt näillä.
 

Koolla ei ole väliä, mutta...

...kyllä näiden mahtava pituus sai aikaan sen, että niihin oli pakko tarttua.

Toivottavasti en aiheuta suurta kateutta mussuttaessani näitä evääksi töissä.

Leskenlehtibongaus 2014

Tänään 25.3 näin ensimmäiset leskenlehdet. Niitä oli sen verran runsaasti ja olivat jo niin isoja, että olivat olleet siinä jo muutaman päivän.  Mutta tämä päivämäärä kirjautui nyt tälle vuodelle.

2.4.2013 
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Työmaan pihalla myös krookukset ovat jo kukassa.

Ei paha!

Note to self

Pakastemarjojen määrästä:

Hyvä määrä olisi 
2 laatikkoa mansikkaa
1 laatikko mustikkaa

Mutta tämän hetkisen pakastimen tilavuudella toimivampi on
1½ laatikkoa mansikkaa
½ laatikkoa mustikkaa
sillä pärjää about tähän asti (muutama rasia jäljellä). 

Ja edelleen, 0,3l rasiat on loistavan kokoisia! Isompia ei kannata edes harkita.

Jos ja kun joskus muutamme isompaan kämppään, niin siellä saattaa olla tilavampi pakastin tai jopa tilaa pienelle arkkupakastimelle. Kulutusmäärän kasvukin tulee huomioida, vaikka tällä hetkellä sellaista ei ole näköpiirissä.

Ei voi olla köyhä...

...jos ei kaipaa 30€!!

Tänään kerätessäni pyykkikuormaa ihmettelin mikä paperi kahisee pyykkikorissa olevissa rintsikoissani. Siellä oli 30€!! Olen ne joskus laittanut tissitaskuun (you ladies know what I mean!) ja unohtanut sinne. 

Totesin Miehellekin, että mä en voi mitenkään olla köyhä, kun voin unohtaa 30€ olemassaolon!

Standing by

Haluan muutoksia elämääni ja olen ottanut monta askelta jo muutoksen suuntaan. 

- Syksyllä, jos Luoja suo, alan opiskelemaan täysipäiväisesti.
- Tämä vuosi on viimeinen vuoteni harrastuspiirin hallituksessa, jossa olen kuluttanut housujen takamusta jo 11 vuotta. Toki jään tämän yhdityksen jäseneksi, mutta haluan siirtyä pois hallituksesta rivijäseneksi. Olen tässä kuussa aloittanut uuden toiminnan rivijäsenenä ja olen siitä innossani.

Mutta odotella täytyy vielä kouluasian varmistumista ja hallituksesta en viitsi lähteä kesken kauden. Lähden kun olen erovuorossa. Uusia yhdistyksiä/harrastuspiirejä olen tiiraillut sillä silmällä, koskapa nyt minulta vapautuu aikaa ja energiaa uusiin puuhiin.

Ja reilun kahden viikon päästä alkaa kahden viikon talviloma ja olen onnistunut houkuttelemaan Miehen kanssani risteilylle! Jei! Sitä odotellessa :)

Ei se ole vakavaa, mutta vähän kuitenkin

En käytä alkoholia lainkaan. Mutta viimeisen kuukauden sisällä olen hankkinut kaksi ja juonut yhden (kohta kaksi) siideriä. Tavallaan ei siis mitään vakavaa, mutta vakavaa kun on minusta kyse. 

Työstressi, -ärsytys, -vitutus, -whatever on pariin kertaan viimeisen kuukauden sisällä käynyt niin sitkeäksi, ettei se ole haihtunut normaalilla tavalla, eli luukuttamalla radiota puolen tunnin työmatkan aikana. Siksi siideri.

Ja siksi huoliryppy otsallani. 

Toki olen pitkään tiedostanut, että olen leipääntynyt työhöni ja suunnitellut yhtä jos toista muutosta, mutta nyt tosiaan taidetaan kulkea aika tyhjällä tankilla. 

MUTTA olen jo viime syksystä lähtien suunnitellut uuden ammatin opiskelemista ja niihin opintoihin haku alkaa maalis-huhtikuussa. Joten jos Luoja suo (toivon niiiiiin että suo) niin syksyllä ryhdyn täysiaikaiseksi opiskelijaksi noin pariksi vuodeksi. Sen jälkeen on taas kaikki ihanasti avoinna.