Shoppailun korvikkeet

Niitä mulla on kaksi. 

Ensimmäisen löysin opiskeluaikana. Nimittäin kirjaston. Siellä käynti lähentelee ostoksillakäyntiä varsin elävästi. Kori käteen, hyllyjä kierteleen, tavarat koriin ja kassan kautta ulos, kassalla vingutetaan muovikorttia. Kaikessa yksinkertaisuudssaan varsin toimiva korvike.


Toisen olen löytänyt nyt kuluvan vuoden aikana. Kutsun sitä "melkein shoppailuksi". Nettikaupassa koluan sivut läpi ja napsuttelen virtuaaliseen ostoskoriin tavaraa toisensa perään. Toimin kaikin puolin kuten normaalitilanteessa, mutta kun tulee maksuvaihe, niin painankin selaimen kiinni. En postu kassan kautta. Jostain hassusta syystä saan riittävän tyydytyksen tästä melkein shoppailusta, eikä mun tartte niitä tavaroita oikeasti ostaa. 

Tämä melkein shoppailu alkoi vähän vahingossa. Olin muutaman kerran ihan vakaasti ostoaikeissa, mutta ostosten loppusumma hirvitti, joten keskeytin tilauksen. Tämä tosiaan toistui muutamaan kertaan kunnes tulin tietoiseksi tuon melkein ostamisen hauskuudesta ja sen jälkeen olen harrastanut sitä toisinaan. Nykyään tilanne on se, etten nettikaupoissa asioidessani voi koskaan olla varma vienkö tilauksen loppuun asti. Useimmiten en vie. Ostoskrapula iskee kun katselee summaa joka PITÄISI maksaa, ja niinpä päätän olla maksamatta.

"Jee, jee, jee, jee, Suosikki!"

Kuinka moni muistaa tuon mainosrallatuksen?

Noh, tämä mainos ei rallata, eikä tästä ole maksettu mulle mitään.

Kerronpahan vaan, että olen tilannut Suosikin kolme viimeistä numeroa hintaan 15€. Ne on kiva saada muistoksi. Ysäriaikaan mulle tuli Suosikki aika monta vuotta, vaikka se oli aika kallis lehti. Oli kuitenkin hyvä pysyä kärryillä musa- ja viihdemaailmaan ja etenkin New Kids On the Block:n kuulumisista. "Jordan 4eva!" Jäin oikein miettimään mahtaako mulla olla vielä tallessa joitain lehtiä, joissa Nyykkäreistä oli juttua. Pitänee kaivaa NKOTB muistolaatikko kellarista. Kyllä! Mulla on New Kids On The Block muistolaatikko! Oon tallettanu parhaat julisteet, lehtileikerjat, kaulahuivin ja pyyhkeen. Ja varmaan jotain muutakin, täytynee tosiaan mennä katsomaan.

Mut tässä linkki, jos joku muu haluaa tilata. Uskoisin, että viimeisissä numeroissa kerrataan Suosikin historiaa ja siellä voi olla aika nostalgiapläjäyksiä tulossa.

Lapsen hirviöt ovat eivät ole vain kirjoissa

Siis vähäks ihana!!

Tää on niin ihana! Tällä olis ollu niin hienoo ajella lapsena. Oon vähän kade.

Ja toinen mistä lapsi minussa on kade nykyajan lapsille on markettien autokärryt. Siis voiko siistinpää keksintöä olla! Niillä olis ollu niin siistiä ajella. 

Kun meidän lähikauppaan vuonna kauan-aikaa-sitten tuli ne lapsille mitoitetut miniostoskärryt, olin niistä valtavan innoissani. Koin että meidän kauppa on jotain hienoa ja edistyksellistä, koska siellä on tuollaiset lastenkärryt ja niitä piti saada lykkiä. Jos kaikki oli käytössä, jäin ovelle odottamaan, että yhdet vapautuisivat.

Värikoordinointi kohdallaan

Nämä leidit, jotka kuvasin Tallinnassa 3.9.2012, olivat selkeästi soitelleet toisilleen et mitä kukakin laittaa päälleen.

Täydellinen kolmisointu

Stressiloma

Otan ensi kuussa palkatonta lomaa reilun viikon. Elämä on ollut liian täynnä kaikkea ja tuntuu etten pysy itseni perässä. Mulla ei ole sitten elokuun alun ollut ohjelmoimatonta vapaapäivää ja se alkaa hiljalleen tuntua. Varasin juuri itselleni kolme hotelliyötä toisessa kaupungissa. Lähden sinne yksin; elämään hetken luksuksessa, jossa ruuan ja siivouksen tekee joku muu eikä kukaan ole odottamassa multa mitään.

Kyllä lähellä (?) 20 km päässä hotellista on hyvä ystäväni, jonka aion tavata ja lähdemmepä päiväksi Tallinnaankin. Pääsen siis Viroon jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Jei! Tallinnanristeily taitaa olla uusi Ruotsinristeily.

Positiivisuudesta ja negatiivisuudesta

Firmassa on viikon sisään sairastunut niin moni, että sijaiset on loppuneet kesken. Tilanne johti siihen, että eläkkeellä oleva työntekijä pyydettiin sijaistamaan ja vieläpä tuplavuoroon. Tuplavuoronakki napsahti itsellenikin ja hiljaa mielessäni manasin kuinka se on aina niin, että ne samat v**un naamat sairastaa ja me samat naamat joudutaan venymään. En ollut sanonut ajatuksiani ääneen, kun ikipositiivinen eläkeläinen totesi silmät loistaen. "Ajattele! Kyllä me ollaan sitten hyviä. Tää talohan kaatuis jos meitä ei olis!"

...

Ei vieläkään

Tuossa viikko sitten hääpäivänä juttelimme jälleen kerran vauva-asioista Miehen kanssa. Lopputulema oli ettei vieläkään. Jonkinlaista aikajanaa kuitenkin jo hahmottelimme, joten kai senkin voi laskea edistykseksi.

Tallinna

Reissu oli hauska. Takaisin tullessa kastuttiin aika pahasti sillä Helsingissä oli kaatosade juuri kun tulimme satamaan. Mutta hauskaa oli.

Aika huonosti oli mitään julkaisukelpoisia kuvia, koska kuvissa oli paljon työkavereita.

Tässä jokunen.

Vähänks olin turisti. Presidentinlinna!!

Kävimme ravintolassaa nimelta Olde hansa. Keskiaikainen ravintola to the core. Valaistuksena vain ja ainoastaan kynttilöitä ja henkilökunta pukeutunut teeman mukaan.

Annos ei ollut kovin hyvä. Söin pihvin kunhan olin ensin pyyhkinyt kastikkeen pois, sekä lanttupalat, jotka oli aivan ihania. Lisäksi annoksessa oli papumuhennosnyytti ja ohraa.

Viron kieli on loputon hauskuudenlähde.

Ostosbudjetti ylttyi hieman, mutta onneksi olin saanut kesälomarahat, joten no permanent damage done. Ostin kymmenen (10!) kynsilakkaa. Opit ja China Glazet oli n. 4-5€ halvempia, joten niitä hamstrasin. Apteekista ostin voiteita, jotka oli n. 5-6€ halvempia. Kävin myös Lush:n kaupassa, mutta en lämmennyt sille merkille.

Sadamarketista ostin taatusti aidon Puman laukun. Kuva netistä. En jaksanut enää alkaa kuvaileen omaani.

Juu ja tämä nakumies tuli nähtyä ihan livenä. Silloin hän tosin nojaili pöytään ja pyllisteli ohikulkijoille.

Viro kutsuu jälleen

Vasta toukokuussa kävin viimeksi Virossa ja nyt pääsen taas! Jei!

Mies jää pitään kotia pystyssä, kun minä lähden kymmenen hengen työporukalla Tallinnaan. Tällä reissulla voi olla vain hauskaa, koska matkaan lähtee aivan mahtava sakki ihmisiä.

Niin onhan tää virallisesti sellainen "koulutusreissu", jollaisella melkein jokainen työläinen on käynyt. Onneksi talon hallitus on ymmärtänyt myös asian ja sanoivat, että koulutuksen teemana on "puhumalla parannetaan maailmaa" :)

Myyty

Äidin asunto on nyt saatu myytyä.

Vaikka on haikeaa luopua lapsuudenkodista, on ihanaa ajatella, että "mun" koti saa uuden alun. Sinne tulee lapsiperhe asumaan. 

Saatettuaan yhden setin lapsia maailmalle koti saa aloittaa uuden kierroksen uusien lapsien kanssa.

Hassu kynnys

Sydänleikkauksen jälkeen en voinut käyttää kaulakoruja, koska arpi oli niin arka ettei sen päällä voinut killutella mitään. Arpi on aikaa sitten parantunut niin, että kaulakorua voisi jo käyttää, mutta käyttämättömyys on tullut niin tavaksi, etten ole muuta osannut. Viime viikolla sain ystävältä synttärilahjaksi kaulakorun, jonka myötä aion opetella niiden käyttön nyt uudelleen. 

Leikkauksesta on nyt kymmenen kuukautta ja aika vuositarkastukseen on saapunut.

On mulla sentään vaatteet päällä

Aamulla lähdin töhin. Ajelin hissillä alas kun tajusin, etten ollut pessyt hampaita, enkä laittanut dödöä enkä muuten harjannut hiuksiakaan. Mutta on mulla sentään vaatteet päällä!

Rinnakkaisuniversumi

Ilmeisesti kuvittelin eläväni kahdessa universumissa sillä kaikessa töhöpäisyydessäni olin sopinut tälle viikonlopulle päälleekkäisiä toimintoja molemmille päiville. Yhdessä universumissa kyyditsen Miestä tänään ja saunottelen äidin kanssa huomenna. Ja toisessa kyyditsen äitiä tänään ja olen huomenna teatterilla koko päivän hommissa. Aika lahjakasta. Jotenkin vain mielessäni oli kaksi erillistä viikonloppua ja täytyi päästä tänne lauantaihin asti, että hokasin, että mua on vaan yksi kappale.

Tänään olen siis järjestellyt menojani uudelleen.

*Searching time management chip - Result NOT FOUND*

Piimax C+biotiini ei toimi

Ei ainakaan mulla, eikä ainakaan toivotulla tavalla.

Senhän pitäisi vahvistaa kynsiä ja hiuksia ja olla hyväksi iholle. Aloitin syömään sitä joskus alkukesästä, mutta lopetin vähän aikaa sitten, koska naamaani ilmaantui aivan kummallisia laajoja finnejä. Vastaavanlaisia mulla ei ollu ees teini-iässä, vaikka mulla oli silloin ihan lääkehoitoa vaatinut akne. 

Lopetettuani käytön ihoni kirkastui viikossa. *huoh* Koin nimittäin ikäviä flashbackejä teinivuosilta ja sain verestää muistoja, että kuinkas nämä oikein saikaan meikillä peittoon.

Eläimet on hauskoja!

Meidän vt pomo tuo miltei joka päivä pienen koiransa töihin. Eilen tämä koiruus oli joutunut olemaan koko päivän vt pomon kanssa suljettuna toimistoon. Menin sinne toimittamaan asiaani ja istuin tuoliin. Koiruus hyppäsi syliini ja vinkui ja ulisi kuin rankkurin nähnyt. Vt pomo naurahti, että heti se kantelee mammasta, kun mamma ei ole päästänyt sitä vapasti juoksentelemaan. Hauska otus! :)

Klik klik

Kirja surusta

Oikeiden ihmisten oikeita sanoja surusta. Ilman tavanomaista surukirjojen korukieltä. Totta.

:D

Tää video on jaksanut hihityttää mua jo (liian) kauan. 

Hyviä nauruja teillekin!!

Ihan kiva!!

Meidän varsinainen pomo on sairaana (se ei ole se kiva asia) ja tulee oleen pois monta kuukautta (tämä ei erityisemmin haittaa). Nykyinen vt pomo soitti juuri ja kysyi että jos saadaan sijaiskuviot järjestettyä, niin lähdenkö risteilylle. IHAN KIVA! Ihan kiva ja niin uutta mulle, että pomo näkee vaivaa tällaisissa asioissa. :)

EDIT: työpäivän jälkeen
Niin siis kyseessä on Tallinnanreissu. Ei vaan risteily. Ja selvisipä sekin, että firma maksaa koko homman. En tiedä onko tätä tapahtunut koskaan firman historiassa. Siellä kun kulttuurina on, että työntekijöihin ei panosteta, katsokaas kun pelkkä palkka riittää, mitään ekstraa ei tarvita.