Niitä mulla on kaksi.
Ensimmäisen löysin opiskeluaikana. Nimittäin kirjaston. Siellä käynti lähentelee ostoksillakäyntiä varsin elävästi. Kori käteen, hyllyjä kierteleen, tavarat koriin ja kassan kautta ulos, kassalla vingutetaan muovikorttia. Kaikessa yksinkertaisuudssaan varsin toimiva korvike.
Toisen olen löytänyt nyt kuluvan vuoden aikana. Kutsun sitä "melkein shoppailuksi". Nettikaupassa koluan sivut läpi ja napsuttelen virtuaaliseen ostoskoriin tavaraa toisensa perään. Toimin kaikin puolin kuten normaalitilanteessa, mutta kun tulee maksuvaihe, niin painankin selaimen kiinni. En postu kassan kautta. Jostain hassusta syystä saan riittävän tyydytyksen tästä melkein shoppailusta, eikä mun tartte niitä tavaroita oikeasti ostaa.
Tämä melkein shoppailu alkoi vähän vahingossa. Olin muutaman kerran ihan vakaasti ostoaikeissa, mutta ostosten loppusumma hirvitti, joten keskeytin tilauksen. Tämä tosiaan toistui muutamaan kertaan kunnes tulin tietoiseksi tuon melkein ostamisen hauskuudesta ja sen jälkeen olen harrastanut sitä toisinaan. Nykyään tilanne on se, etten nettikaupoissa asioidessani voi koskaan olla varma vienkö tilauksen loppuun asti. Useimmiten en vie. Ostoskrapula iskee kun katselee summaa joka PITÄISI maksaa, ja niinpä päätän olla maksamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)