Tänä jouluna olen taas voinut kuunnella haikeitakin joululauluja. Viime jouluna en isän kuoleman vuoksi voinut mitenkäänpäin kuunnella sylviavarpustajouluaamuna vaan kuuntelin vain tiptappetteripunakuononrekiretkeä.
Mutta kyllä se joulu tänäkin vuonna nostaa haikeutta ja kyyneleitä pintaan, ei auta mikään.
Isän kuolemasta on nyt 1½ vuotta ja hiljattain tuli päätökseen myös kuolemaan liittyvät "jälkihoitoasiat", kun isän vuoden 2011 veronpalautukset tulivat. Nyt on yhteiskunnan virallinen osuus kokonaisuudessaan ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)