Leskenlehtibongaus 2020

Leskenlehtibongaus täyttää kymmenen vuotta!
Keltapilkut löytyivät työmatkan varrelta, maantien äänivallin etelärinteeltä. 

19.3.2020

3.4.2019
10.4.2018  
30.3.2017 
 29.3.2016   
16.3.2015      
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Leskenlehtibongaus 2019

Kauppareissulla teimme pienen mutkan luottopaikalle tehtaan kylkeen. Ja siellä oli muutama keltainen pikkuaurinko!

3.4.2019


10.4.2018  
30.3.2017 
 29.3.2016    
16.3.2015       
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa voin taas julkaista sukkakuvia. Lähes kaikki tekemäni sukat menevät (joulu)lahjoiksi, niin en viitsi niitä täällä julkaista. Nämä tulevat kuitenkin omaan käyttöön joten tässä keväiset sukat.

Tuttu juttu

Lähes vuosi sitten kirjoitin samanlaisen tekstin...
Loman alkuun on viikko ja se tuntuu ihan liian pitkältä. Tuttu lomaa edeltävä uuvahdus siis on täällä.

Mun joulu

Kuvittelin tähän ikään asti, että on ahdistavaa olla yksin jouluna. Ei ole. Jouluaattoni on ollut erilainen ja mukava. 

Aamun olin töissä. Jouluinen tunnelma sielläkin ja setti kunnon jouluruokaa ja kotikaljaa. Töistä kiiruhdin kotiin ja taloyhtiön saunaan, jossa ehdin käydä vain pikaisesti, mutta sauna... ah... se niin kuuluu jouluun. Lauteilla oli myös talossa asuva nainen, jota olen tervehtinyt nähdessämme, mutta josta en muutoin tiennyt mitään. Nyt tutustuin paremmin. Hän puhui somasti suomea ja englantia sekaisin yhtäläisellä taitotasolla. Äidinkieltään en kysynyt. 

Saunan jälkeen söin niitä jouluruokia, joita olin valinnut tehdä. Päälle nukuin ihanat päikkärit. Nyt mies on tulossa kotiin vanhemmiltaan. Vaihdetaan lahjat ja rentoudutaan.

Hyvin erilainen joulu siis. Joulu josta puuttui moni välttämättömäksi luulemani elementti. Joulu joka tuntuu vähän arkiselta, mutta silti hyvältä. Joulu joka ei huipennu johonkin tiettyyn hetkeen, vaan joka on ollut tasaista, hipaisun verran arjen yläpuolella kulkua muutaman päivän. 

Näin tänä vuonna. Erilaista ja mukavaa.

Ehkä mä ymmärtäisin, jos oisin normaalikokoinen

Työkaverit näkevät usein vaivaa siitä, että työtakki ei istu hyvin. Liian kireän ymmärrän, mutta jos takki on liian iso - tässä tapauksessa puoli numeroa liian iso - niin en vain mitenkään pääse kokemustasolla kiinni siitä miten se voi häiritä niin paljon. Pari tyyppiä on sovitellu eri toimituserien takkeja josko tuo L-koko istuis paremmin kuin tää L-koko. Mutta ei. On hartiasta liian löysä, tai vatsan kohdalle tulee liikaa laskoksia. 

Ite kun oon aina ollu standardia isompi, niin vaatteiden istuvuuskriteerit on pakostakin erilaiset. Kun on ylipäätään haasteena löytää sopivia vaatteita, niin ei siinä jää takki ostamatta, jos se sattuu oleen hartiasta puoli kokoa liian löysä.

Leskenlehtibongaus 2018

Yhtä myöhässä on oltu näemmä vuonna 2010. Sinä vuonna ekat +30 helteet tuli toukokuussa, joten myöhäinen kevät ei välttämättä tarkoita kylmää kesää.

Tänään valitsin asiointireissuni reitit niin, että ohitin muutaman luottopaikan ja yhdessä niistä toisaan päätään nosteli kymmenkunta leskenlehteä.  

10.4.2018

30.3.2017
29.3.2016  
16.3.2015     
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Etäiset

Se on aavistus, hiljaa kalvava tunne, joka ei anna odottaa tulevaa levollisin tai innostunein mielin. Ne ovat monta kertaa käyneet toteen. Ja tänään taas. Olemme vuokranneet mökin viikoksi.  Loman lähetessä epämääräinen, levoton etiäinen vain sitkeästi söi innostustani. Päästyämme mökin pihaan ja jalkauduttuamme etiäisen enne toteutui. Liukastuin lumen alla piilossa olevalla jäällä. Kaaduttuani totesin että sattui olkapäähän ja polveen. Myös henki salpautui. Kesti pitkään ennen kuin hengitys tasottui ja sittenkin makasin vielä hetken maassa tunnustellen miten raajat toimivat. 

Mikään ei mennyt poikki, mutta oikean käsivarren lihakset ovat äärimmäisen kipeät. Käsivartta ei kärsi nostaa yhtään sen omilla lihaksilla. Se liikkuu kyllä, kun nostan sitä vasemalla kädelläni, mutta sen omia lihaksia ei pysty käyttämään. Oikea polvi kirvelee, mutta päälle päin ei näy mitään. Pitkään kesti myös löytää mistä oli maahan tullut pieni verijälki. Vasemmassa kyynärvarressani on 15 cm naarmu. 

Kaatuminen pistää lomasuunnitelmat nyt vähän uusiksi. Mies käy töissä täältä käsin ja olin ajatellut hakea äitini tänne huomenna käymään. Nyt se täytyy perua sillä tuskin huomennakaan vielä pystyn ajamaan autoa. Samoin olin ajatellut kutoa. Olin ottanut mukaan kassillisen käsitöitä, mutta nekin on nyt jätettävä. Onneksi otin kirjoja mukaan. 

Puuuuh...

Mä jo luulin, etten lomia tarvitsisi. Kuitenkin huomaan, että viikon päässä siintävä vapaus on kovin kaukana... Että niinku saisi olla jo täällä.  Pisin taukoni tänään on ollut 10 min ja se ei ollut ruokatauko. Ruokani söin samalla, kun tein töitä. Vähän meinaa pinna siis kiristyä. 

Lomalla aion kutoa, ommella ja lukea. Sitä odotellessa.

Rouva etsivä paljastaa petollisen työkaverin

Työpaikalla juon Pepsi Maxia silloin kun muut juovat kahvia. Mulla on aina pullo kaapissa. Erään yön aikana juomalle oli tapahtunut kummia. 1. pullo ei sihahatanut avatessa. 2. neste oli omituisen hailakkaa ja läpinäkyvää. 3. maku oli hävinnyt. Juomaa oli todennäköisesti laimennettu.

Varmemmaksi vakuudeksi ostin korkkaamattoman pullon Maxia ja tein vertailun. Havaintoni olivat oikeita. Väri oli vaaleampi ja läpinäkyvämpi, samoin maku oli eri.  Sitä siis todellakin oli lantrattu!

Mahdollisia syyllisiä on vain yksi, yöhoitaja. Olin illassa, jonka jälkeen tulin aamuun ja muutos tapahtui tänä aikana. 

Yöhoitajalle on varmaan iskenyt Maxin himo ja varkauden peittääkseen hän on jatkanut juomaa vedellä. Joopa-joo. Olipa yllättävä veto ks. työkaverilta. Hän pääsi tällä tempullaan harmaalle (ei sentään vielä mustalle) listalleni. 

Kaikkein ironisinta asisassa on, että jos hän ei olisi lantrannut juomaa, en olisi huomannut varkautta. En todellakaan seuraa millä tasolla nestepinta on pullossa. En olisi huomanut, vaikka sieltä olisi kadonnut useampikin lasillinen. Mutta lantrauksen kyllä huomasin! Yrittäessään peitellä varkauttaan työkaveri tuli paljastaneeksi itsensä. Ah! Karma is a Bitch!!! 



Ps. En aio kertoa hänelle, että hän on paljastunut. Rangaistus olkoon päätyminen harmaalle listalleni. 

Pps. Mies koitti ehdottaa vastakälliä, mutta sillekään en lämmennyt. Saan tyydytyksen siitä, että tiedän mitä hän teki, mutta hän ei tiedä, että mitä tiedän.

Ppps. Toisinaan työkavereille käy kuten yökölle ja Maxin himo iskee. Silloin he ovat käyneet pullollani, mutta olen sitten aina saanut tekstiviestin, että: "Kävin pullollasi, tuon korvaavan pullon ensitilassa." Ja tämä on vallan ok mulle. Olisi ollut myös hänen kohdallaan.  

Pppps. Jatkossa vien pulloni pukukaappiin, kun hän on yövuorossa. 

Se tunne kun

vedät henkeä sisään, mutta et jaksakaan yskäistä, koska lihaksetkeuhkotkurkku on kipeä yskimisestä. Puhallat vain ilmat ulos ja ajattelet, et "Kutiskoon [kurkku] perkele! Ei jaksa!"

What´s in a name?

Tämä on avioliittomme seitsemäs joulu. Seitsemäs joulu, kun saan joulukortteja mieheni sukunimellä. Todellakin, MIEHENI sukunimellä. En OMALLANI. Pidimme molemmat omat sukunimemme, mutta tämä tuntuu olevan joillekin ihan ylivoimaisen vaikeaa sisäistää.

Onko se välinpitämättömyyttä? Silloin voin syystäkin närkästyä sillä peruskunnioitukseen kuuluu tietää ihmisen nimi.

Eivätkö he vain tiedä? Asianosaisille on kyllä aikaisempien joulujen pohjalta asiasta sanottu, mutta ehkä se on vain unohtunut. Puhdas tietämättömyys on vain infon puutetta, eikä siinä ole mitään mistä loukkaantua, mutta että huomautuksen jälkeenkään ei asia korjaannu... Ja kun tämä vaikeus on vain mieheni sukulaisilla. Mun sukulaiset kyllä tietävät, etten vaihtanut sukunimeäni ja tietävätpä vielä miehenikin sukunimen ja osaavat kirjoittaa ne molemmat korttiin.

Ja em. epäsuhdasta johtuen on mielessäni käynyt seuraavakin ajatus: Onko se piikki ja vinkki siitä, että valintani ei miellytä heidän vanhoillisia arvojaan? Siinä tapauksessa saavat pitää tunkkinsa. 

Otanko turhaan kierroksia? Ehkä. Mutta joka joulu tämä sama asia ärsyttää ja korttien saapuessa nimi on ensimmäinen mitä katson.

Tämän päivän mantra

Älä anna negatiivisuuden tarttua. Älä anna negatiivisuuden tarttua. Älä anna negatiivisuuden tarttua.

Pelkuri

"Pelkuruutta on olla toimimatta arvojensa mukaisesti välttääkseen itselleen tulevat seuraukset." -- en saanut radiovirrasta kiinni kenen ajatus.

Olin pelkuri parisen viikkoa sitten. En puolustanut heikompaa, jotta en itse joutuisi kärsimään. Ei mikään ylpeä hetki. Pahinta on, että toimisin edelleen samoin.

Anteeksi kun en huomannut...

...vauvamahaasi. Mutta hyvä puoli asiassa on, että se kertoo miten vähän oikeasti kiinnitän huomiota ihmisten ulkomuotoon. Sulla saa olla turvotusta, silmäpussit, bad-hair-day, so-last-season vaatteet, enkä minä huomaa mitään.

Lääkelupatentti

Olen huomannut, että Love-tentin läpäisemistä ei arvosta muut kuin me, jotka joudumme sen suorittamaan. Lovehan on lääkeosaamisen tentti, joka sos/terv.alalla työskentelevien on suoritettava 5 vuoden välein, jos aikoo alalla työskennellä. Harvassa ammatissa on näitä säännöllisiä ammattitaitoa mittaavia lakisääteisiä testejä.

Meillä on. Ja paine ennen tenttiä tuntuu viikkoja. Ja kerta kerralta tenttimateriaalin määrä kasvaa ja lisäosioiden määrä kasvaa. Verrattuna viiden vuoden takaiseen luettavaa oli 4-5 kertainen määrä ja tenttiin oli mun osalle tullut yksi uusi lisaosio perusosion rinnalle.

Mutta nyt se on taas onneksi ohi. Olen laillisesti kelpoinen tekemään työtäni seuraavaan viiden vuoden ajan. Sitten lupa on jälleen katkolla.

Mä oon niin vanha

Katsoin YouTubesta videoita otsikoilla "Yritä olla laulamatta" ja "Try not to sing". Oli kovin helppoa olla laulamatta, kun en tuntenut yhtäkään biisiä. Mä oon niiin vanha!

Pientä rajaa

Kesällä, heinäkuussa jos aamulla on 15°C lämmintä, lähtee väki shortseissa ja t-paidassa liikkeelle. Tänään kun oli 15°C näin ihmisten päällä kevyttoppatakkeja, pipoja, kaulahuiveja ja hanskoja. Ihan oikeesti hei...

Elämän pieniä iloja

Elämän pieniä iloja on, että ihminen löytää itselleen hyvin istuvia alushousuja ja ostaa niitä 37 kpl, jotta ei ihan heti lopu kesken. Lisäsokeria, kun löytää ks. vaatten puoleen hintaan netistä.

Sataa, sataa, ropisee

Sateen ropinaan on mukava nukahtaa, mutta onpa siihen kiva herätäkin. Lempeä, raikas herätys.