Koin helpottavan ahaa-elämyksen.
Olen helmikuusta lähtien etsinyt rauhalliseen tahtiin uutta työtä. Rauhalliseen tahtiin, koska mulla ei ole mihinkään kiire, eikä mulla ole hätää nykyisessä paikassa. Etsin rauhassa vaatimukseni täyttävää paikkaa. Olen hakenut ööö oisko jotain 6-8 paikkaa.
Olen pähkäillyt hakeako samanlaista työtä kuin nyt, jossa vastakkain taistelee kokemuksesta hyötyminen ja jaksaminen/leipääntyminen), vai jotain ihan muuta, jossa on vastakkain uuden opettelemisen vaiva ja uuden opettelemisen mielenkiintoisuus/virkistävyys.
Mutta viime viikolla sain kirkastavan kokemuksen.
Mulla oli hakemus menemässä paikkaan, joka aika pitkälle vastasi nykyistä työtäni. Samaan aikaan hakuun tuli paikka, joka oli jotain aivan muuta. Aloin toivomaan ettei mua kutsuttaisikaan haastatteluun. Halusin ehdottomasti uuteen nykyisestä täysin poikkeavaan työhön.
Siinä valaistuminen!
Mun ei näemmä kannata enää ajatella nykyistä vastaavaa työtä. On uusien tuulien aika. Koska sellainen muutos sitten tulee, niin sitä en tiedä. Olen työnantajien mielestä pahassa iässä. Yli kolmekymppinen, naimisissa ja lapseton... Mutta kahtellaan. Voinhan aina lähteä opiskelemaan, jos työpaikan vaihdos ei mielestäni tapahdu tarpeeksi nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelet ääneen! :)